Soundgarden: King Animal




 

Kun 15.10.1996 Helsingin jäähallissa esiintyneen Soundgardenin basisti Ben Sheppard pudotti bassonsa lavalle, encorena kuullun Jesus Christ Posen lopuksi, siinä oli jotain enteellistä. Yhtye oli ollut keikalla vaisu ja basisti oli soittanut sen selkä yleisöön päin, ikään kuin ollen jo jossain muualla. Down on the Upside -kiertueen päätyttyä yhtye lopetti.

 

Vaan mikäs pahan tappaisi? Ja monen mielestä grunge oli ja on paha. Soundgarden ilmoitti paluustaan vuonna 2010. Silloin yhtye julkaisi kokoelman ja soitti muutaman konsertin. Viime vuonna lupailtiin uutta musiikkia. Ja vihdoinkin 12. marraskuuta oli yhtyeen kuudennen studiolevyn aika. Joku sanoisi, että jo oli aikakin. No, minä. Jo oli aikakin!

 

Jos yhtyeen pari edellistä levyä olivat lähes yksinomaan laulaja Chris Cornellin käsialaa, nyt sävellysvastuu on jaettu tasaisesti. Ben Sheppard, joka ei ennen juuri kirjoituskrediteillä juhlinut, on osallistunut talkoisiin oikein tosissaan. Myös soolokitaristi Kim Thayil ja rumpali Matt Cameron ovat olleet ahkerina. Jälkimmäinen on soittanut rumpujen lisäksi Moogia. Kappalemateriaali onkin nyt yllättävän tasavahvaa. Joukossa on yllättävänkin erilaisia biisejä. Jopa Pearl Jam tulee aika usein mieleen. Mitään ilmiselvää hittiä levyltä ei löydy. Lähimpänä sitä ovat ehkä ensimmäisenä videona julkaistu Been Away Too Long ja myös jonkinlaisen YouTube-julkaisun saanut Non-State Actor. Vaan eipä noissakaan, eikä oikein millään levyn 13 kappaleella, ole sellaista radiosoiton takaavaa kertosäettä kuin oli vaikkapa Black Hole Sunilla tai Fell On Black Daysillä.

 

Soundeiltaan King Animal on silkkaa Soundgardenia. Ensimmäisen 20 sekunnin jälkeen tietää minkä yhtyeen levystä on kyse. Pientä muutosta on kuitenkin tapahtunut. Jos yhtye soi ennen mureasti, on rapsakka nykyään parempi adjektiivi. Kitarasoundi ei ole yhtä raskas ja painostava kuin ennen. Ehkei sen tarvitsekaan olla, sillä Cornell loihtii laulullaan alakuloa ja synkkyyttä ihan tarpeeksi. Ei tämä mikään täydellinen, saati iloinen levy ole, mutta kyllä se vaan tekee fanin onnelliseksi.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit