Don't Be Afraid Of The Dark




En voi sanoa tutustuneeni Robert Crayn tuotantoon kovinkaan syvällisesti. Tämä levy on kuitenkin yksi useimmin kuulemistani. Vaikka Robert Cray ei ole useiden esikuviensa tavoin ensisijaisesti kitaravirtuoosi, vaan lauluntekijä ja bändiliideri, hänen tyyli yhdistää soul- ja bluesmusaa on mieleeni.

Don't Be Afraid Of The Darkin lähes popmaisten nimikappaleen lisäksi oma suosikkini on hidas blues, At Last, jolle Memphis Horns tuo oman säväyksensä. I Can't Go Homen soolo on myös levyn hienoja hetkiä. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit