Turn! Turn! Turn!




Itselläni on ollut vuosikymmeniä vaikeuksia perehtyä Byrds'in musiikkiin. Luulen sen johtuneen heidän voimakkaasta sidoksestaan Bob Dylanin musiikkiin. Vaikka en ole herra Zimmermanin suuri diggari, arvostan kyllä hänen uraa ja biisintekotaitoja. En vain ole koskaan ymmärtänyt bändejä, jotka coveroivat aina ja jatkuvasti Bobin biisejä.

Byrds ei ehkä suoranaisesti synnyttänyt ensialbumillaan folk-rockia, mutta se saavutti nopeasti huomiota ja hengaili esimerkiksi Beatlesin kanssa ensimmäisellä Euroopankiertueellaan sekä brittiläisten 1965 Amerikankiertueella. Voisin uskoa että moinen nopea nousu musamaailman aatelisiin on tuonut painetta kakkosalbumin tekoon. Tämä ei kuitenkaan kuulu albumilta vaan se on laadultaan riittävän hyvä huimasti menestyneen esikoislevyn perään julkaistuna. 

Levyn sessioissa syntyi paljon hyviä biisejä, jotka eivät kumminkaan päätyneet puolen tunnin mittaisen albumin kahdentoista kappaleen joukkoon. Näistä kolme löytyy levyn 1996 painokselta ja pari muuta 1987 julkaistulta harvinaisuudet kokoelmalta Never Before.

Vuonna 1965 valtaosa ns. nuorisoartistien levyistä myytiin monona. Uudet stereosoittimet olivat sen verran kalliita että edes vauraassa Amerikassa sellaisia ei juuri viritetty lastenhuoneisiin vaan jos jonnekin niin olohuoneeseen. Aikakauden kannettavat ja usein yhden kaiuttimen sisältämät monolevarot eivät kyenneet soittamaan lainkaan kalliimpia stereo-levyjä. Joskus vuosikymmenen lopulla tilanne muuttui ja uudet naulat kykenivät soittamaan molemmat formaatit. Vuoteen 1968 mono oli Amerikassa "so last season", mutta esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Afrikassa mono-levyjä julkaistiin pitkälle 70-lukua. Sony julkaisi tästä levystä 2006 pitkään odotetun mono-LP:n, jonka itsekin olen julkaisuvuonna syntyneenä omaan hyllyyn hankkinut.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit