Rio De Janeiro 18.10.2012




Hienon Band of Joyn jälkeen Robert Plant tekee paluun äänekkäämpään ja rokkaavampaan musiikkiin. Setissä on peräti kahdeksan Led Zeppelin biisiä. Bändin instrumenttien määrä ja laatu tosin poikkeaa sen verran tavanomaisesta että näistäkin tutuista kappaleista saadaan erillaisuudessaan kiinnostavia versioita. Yksi näistä on Ramble on. Hiukan yllättäen setissä on peräti neljä herkkupalaa seitsemän vuoden takaisesta Mighty ReArrangerilta eikä yhtään parin vuoden takaiselta Band Of Joylta.

Plantin soolobiisien ja Zeppelinin lisäksi setissä on kaksi Howlin Wolfin biisiä. Spoonful on tuttu 60-luvun englantilaisbändien vakio-cover, mutta biisiä 44 en ole kuullut versioitavan sitten Johnny Winterin 1968 esikoislevyn. Mielenkiintoisin cover on John Mayallin ja Eric Claptonin Witchdoctor, jonka tuottajan laulaja kertoi tuntevansa (mutta ei maininnut Jimmy Pagea nimeltä). Toinen kiinnostava cover on Whole Lotta Loven ympärille rakennettu medley, joka alkaa Bo Diddleyn Who Do You Lovella ja mukana ovat myös Jimmy Hughes'in Steal Away sekä itselleni tuntematon Bury My Body.

Encorena kuultava versio yhdestä omasta Zeppelin-suosikistani Going To California on jotakin sellaista, että pelkästään sen kuuleminen livenä saa itseni tilaamaan lentolipun vaikka toiselle mantereelle. Muutenkin tämä keikka valaa uskoa, että hiukan apaattisen Band Of Joyn jälkeen Plant on kasannut itselleen jälleen kerran huippubändin. 

Petri Myllylä

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit