Heaven & Hell: Bonn 16.6.2009




TV-tuotantona tämä jää luonnollisesti jälkeen bändin muutaman vuoden takaisesta laadukkaasta konserttividesta Radio City Music Hall, mutta tämä keikka sisältää luonnolliseti uuden levyn mateiaalia, joista Follow The Tears ja Bible Black ovat mielestäni The Devil You Know -levyn parhaimmat biisit. Niiden lisäksi esitetään kakkosraita Fear. Vuoden 2009 settiin on otettu Dehumanizer levyltä uutena Time Machine. Toisena uusvanhana biisinä kuullaan Neon Knightsin introna pätkä Country Girliä.

Jostakin syystä, ehkä television lähetysaikastandardeista johtuen, Children Of The Sea jäi näkemättä kotiruuduista. Asia korjattaneen aikanaan kun tämäkin keikka saa kaupallisen jakelun. Itse olisin jättänyt Vinnie Appicen tylsän rumpusoolon leikkaushuoneen lattialle. Moinen soolo alleviivaa bändin ikää. Ei kai nykyajan muusikot tarjoile kuulijoilleen moista kaljallakäyntitaukoa?

Ellet ole satelliittikanavien tilaaja, voit katsoa keikan esimerkiksi YouTuben sivuilla. Jos ilmaiseksi (kiitos Heikki!) kotiin kannetusta keikasta on pakko etsiä heikkouksia, pyyhkeitä saa sen TV-ohjaaja. Bändin staattisuus olisi jäänyt vähemmän häiritseväksi hiukan nopeammalla leikkauksella. Samoin valoisan areenan näyttäminen ensimmäisen puoliskon aikana ei nosta katselufiiliksiä. Amerikkalaiseen tapaan ohjaaja olisi voinnut poimia yleisöstä myös viehättäviä naiskatsojia. Viiksekkäitä 40+ kaljuuntuneita ja kaljamahaisia hardrockfaneja näkee kotonakin.

Petri Myllylä

 

Tältä mainiolta keikkapätkältä paljastuu todella nopeasti se seikka, että kyseessä on todellakin televisiota eikä suoraa dvd-markkinointia silmälläpitäen tehty tallenne. Petrinkin mainitsema valoisuus, jonka olisi saanut huomaamattomaksi keskittymällä pelkästään lavan tapahtumiin, on keikan alussa todella häiritsevää. Vaikka juhannukseen olikin aikaa vain viikko ja Saksankin illat lienevät valoisia, niin silti tulee sellainen outo tunne että sedät ovat soittamassa iltapäivällä.

Musiikki imee kuitenkin melko nopeasti mukaansa, ja ulkomusiikilliset seikat unohtuvat. Tunnelma välittyy hyvin, enkä minä kaipaa mitään erityisiä jälkituotantokikkoja, joilla visuaalinen puoli tulisi jotenkin vetävämmäksi. Eihän tämä keikka ole yhtä näyttävä kuin kaksi vuotta vanhempi, virallisesti julkaistu Radio City Music Hallin keikka, mutta silti hyvin toimiva ja rehellisen oloinen keikkatallenne.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit