24 Strings and a Drummer




 

Muistan kun ostin 80-luvun loppupuolella Night Rangerin vinyylit Midnight Madness ja Seven Wishes. Yhtyettä oli kehuttu ruotsalaisessa Okej-musiikkilehdessä. Vaikka levyillä isoja hittejä ja komeaa soittoa olikin, ei yhtyeestä kasvanut suosikkiani. Ei, vaikka kitaraa soittavat kaverini kehuivat Jeff Watsonin neljän sormen täppäämistä ja vaikka Brad Gillis oli kuinka soittanut Ozzyn bändissä. Se oli hienointa silloin. Muistelen noita levyjä iloisina ja energisinä.

 

Night Ranger julkaisi ensimmäisen levynsä Dawn Patrol vuonna 1982. Juhlistaakseen tuota tapahtumaa bändi järjesti tämän vuoden toukokuussa kovimmille faneilleen erityisen konsertin. Paikka oli The Studio D Recording, Sausalitossa, Kaliforniassa. Paikalla olivat vain parhaat kaverit, akustiset soittimet ja isoimmat hitit. Niistä on 24 Strings and a Drummer ja tehty.

 

Yleensähän nämä akustiset livet tuppaavat olemaan melkoista nyyhkyilyä. Night Ranger tekee asiat hieman toisin. Se on varannut settinsä alkuun rokkaavia kappaleita. Kyllä, Amerikassa saa edelleen rokata. Kun tuohon nopeaan rämpyttelyyn tottuu, levy toimii yllättävän hyvin. Itse asiassa ripeämmät vedot kuulostavat paremmilta kuin, vaikkapa sinällään hienosti soitettu ja laulettu, herkkä Sentimental Street.

 

Live on äänitetty erittäin hyvin. Konsertin tunnelma, yleisön innostus ja bändin heittäytyminen välittyvät siltä kotiin asti. Silti toivoisin yhtyeeltä uutta, oikeaa, sähköistä keikkatallennetta. Edellisestä on aikaa. Ja Jeff Watsonin paluuta toiseen kitaraan.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit