Graveyard




Tutustuin 2012 vuotta aiemmin julkaistuun Graveyardin toiseen albumiin Hisingen Blues. Opethia lukuunottamatta en ole kovinkaan paljon kuunnellut naapurimaan rock-bändejä, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen olin jäänyt Graveyardin koukkuun. Bluespohjainen heavyrock soi bändin käsittelyssä niin upeasti että etsin "käteeni" nopeasti myös tämän heidän esikoisalbuminsa.

Vuosia tiedostomuodossa omistettu albumi saapui tammikuussa 2015 kotiini Amerikasta saakka. Siellä 2012 avattavilla kansilla julkaistu vinyyli päätyi välittömästi levysoittimelle. Koska edellisestä kuuntelukerrasta oli taatusti kulunut vuosi, Graveyardin biisit kuulostivat saman aikaisesti tuoreilta ja ajattomilta mutta myös kuluneilta ja kuulluilta. Bändin oma soundi ja identiteetti ei nouse tässä vaiheessa samalla tavalla esille kuin Hisingen Bluesilla. Ykkönen on jotenkin sävyiltään tummempi ja synkempi. Musiikillisesti ollaan lähempänä esimerkiksi Black Sabbathia kuin Led Zeppeliniä. Jos tällaisten esikuvien maininta auttaa hahmottamaan levyä. Levy kuulostaa liian paljon vanhan kertaukselta. Mutta kyllä tämäkin lätty aiheuttaisi ylpeydentunnetta jos kyseessä olisi Suomi-levy.

 Petri Myllylä 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit