A New World Record




Vaihdettuani nuoruudessani koululuokkaa, uusi kaveriporukka diggaili kovasti ELO:n tuolloin uutta Time-albumia, joka tuli itsellenikin nopeasti tutuksi. Itse asiassa diggasin sitä kovasti. Siitä huolimatta minulta meni lähes 20 vuotta kuunnellakseni bändin aiempia tuotoksia kuten Montrealin olympialaisten innoittamana nimettyä A New World Record. Toki sen tehtyäni tajusin sellaisten levyn suurien hittien kuten Livin' Thing, Telephone Line ja Rockaria tavoittaneen aikanaan myös itseni vaikka en totta vieteen 11-vuotiaana vuonna 1976 tiennyt tällaisesta bändistä mitään. Levyn vanhin biisi on Do Ya, jonka Jeff Lynn ja Bev Bevan olivat äänittäneen jo viisi vuotta aiemmin soitettuaan Move-yhtyeessä. 

A New World Record oli yksi ilmestymisvuotensa suurimpia kaupallisia menestyksiä. Albumi myi Jenkeissä peräti tupla-platinaa eli yli 2 miljoonaa kappaletta. Aiemmin bändiä ylenkatsoneet britit ostivat sitä kultalevyn verran. Suomen televisiossa tuskin näytettiin levyn biiseistä tehtyjä promofilmejä (myöhemmältä nimeltään videoita), mutta kyllä se kappaleet Suomen radiossa soivat. Eppu Normaalin 1979 julkaisemassa Radio-biisissä lauletaan jotakin siihen suuntaan että liika-annos Eagelsia, ELO:a ja Abbaa raavaankin miehen tappaa.

Ostin 2006 remasteroidun A New World Record CD:n hyllyyni mutta se jäi samaan aikaan hankitun Time-CD:n varjoon. Useiden instrumentaalidemojen lisäksi mukana on albumin sessioista ylijäänyt biisi Surrender, joka laitettiin myös 2007 kokoelmalle. Vuosia myöhemmin tilasin itselleni Englannista albumin hyväkuntoisen vinyyliversion. Kahden version omistajana lienee pakko myöntää että vähintäänkin toinen niistä on liikaa. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit