Mighty ReArranger




Jumalat elävät ikuisesti. Robert Plant oli aikoinaan yksi Led Zeppelinin neljästä jumalasta. Tällä levyllä hän on kohottanut itsensä, olettaen että tuo kannen tyyppi on Plant, jumalien yläpuolelle. Robert yhtyeineen on nykypäivän Mahtava Säätäjä, joka sanoo asiat lupaa kysymättä niin kuin ne ovat. Yllättäen Plant onkin saanut melkoisen kovaa kritiikkiä amerikkalaisilta faneiltaan, jotka muistavat edelleen kuinka Madison Square Gardenin yleisö teki Zeppelineistä jumaliaan. Syynä kritiikkiin on kappale nimeltä Freedom Fries, jonka lopussa Plant laulaa: "Promised land is promised hell". Totta kai amerikkalaiset olettivat, että kappaleessa lauletaan heidän maastaan. Ranskalaisten perunoiden nimeäminen vapaus perunoiksi ja syyskuun 11. palasi kappaleen myötä useiden new yorkilaisten mieliin. Oliko tuo Plantin tarkoitus? En tiedä. Niin tai näin, otsikot myyvät varmasti muutaman levyn lisää. Luulen kyllä, että ilman otsikoitakin tämä levy aiheuttaa pöhinää muuallakin, kuin vannoutuneimpien Zeppelin -diggareiden piirissä. Mahdollisuudet siihen ainakin ovat olemassa. Levy nimittäin on erittäin hyvä.

Mighty Re-Arranger ei periaatteessa tarjoile mitään uutta, mutta kokonaisuudesta on onnistuttu tekemään erittäin tuoreen ja nykyaikaisen kuuloinen. Tämä siitä huolimatta, että ensi kuulemalta tuntuu, kuin ajassa olisi palattu 30 vuotta taaksepäin. Kappaleet ovat jonkinlaista kärähtänyttä folkkia johon on sekoitettu elektronista pulputusta ja etnomeininkiä. Plant on siis tavallaan keksinyt Led Zeppelinin uudelleen. Tuo bändihän perusti soundinsa vahvasti sähköistettyyn folkiin.

Musiikillisesti, tai jos Robert Plantia ajatellaan laulullisesti, Mighty Re-Arranger ei ole hänen vahvimpia teoksiaan. Zeppelinistä tuttu vauhko kirkuminen on – voi sanoa onneksi - poissa. Plantin laulu on hieman kypsyneempää ja kontrolloidumpaa kuin aiemmin. Välillä tosin tuntuu siltä, että mies panttaa sitä parasta parahdustaan. Kokonaisuutena levy saattaa kuitenkin olla jopa herran paras. Ainakin hänen sooloistaan tämä toimii parhaiten. Levyn tunnelma ja se tietty jännitys, joka kaikilla hyvillä levyillä on, pitää alusta loppuun asti. Nykyaikaisen sointinsa vuoksi levy sopii soitettavaksi monenlaisissa tilaisuuksissa. Hukkaraitoja ei ole.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit