I Got Dem Ol' Kozmic Blues Again Mama!




En enää muista milloin kuulin ensimmäisen kerran Janis Joplinia, mutta varsin nuorena 70-luvulla ymmärsin hänen olevan legenda. Myöhemmin olen kuunnellut ennen häntä levyttäneitä naispuolisia blues-laulajia ja ymmärrän että Joplin ei tippunut ulkoavaruudesta keskuuteemme vaan myös hänellä oli omat vaikutteensa ja idolinsa. Mutta Janis loi oman identiteettinsä ja minusta hän on nykyään sähköisen bluesin merkittävin naispuolinen vaikutuksenantaja. 

Laulajan kuoleman jälkeen 1971 julkaistu Pearl LP voi olla Joplinin tunnetuin ja kaupallisesti menestynein albumi. Syyskuussa 1969 (pelkällä livekuvalla, ilman kannessa olevia tekstejä) julkaistu blues- ja soul voittoisempi I Got Dem Ol' Kozmic Blues Again Mama! on ollut kuitenkin itselleni se Janis-levy, jota kaikista mieluiten kuuntelen. Varsinkin nykyään kun minulla on kokoelmassani siitä Italiassa 70-luvulla prässätty vinyyli.

I Got Dem Ol' Kozmic Blues Again Mama! eroaa paljon Janisin ja Big Brother & Holding Companyn levyistä. Siitäkin huolimatta että bändin kitaristi Sam Andrew oli mukana äänityksissä. Tosin vierailevana kitaristina parilla herkkupalalla mukana ollut Mike Bloomfield tarjoileekin levyn sävähdyttävimmät kitarasoolot. Tuottaja Gabriel Makler käytti kolmantena kitaristina tuottamansa Steppenwolfin Michael Monarchia.

Levy on useamman askeleen verran enemmän soulia kuin esimerkiksi Cheap Thrills. Tätä alleviivaa puhallinsektion mukana olo. Psykedelinen rock on huuhdeltu viemäristä alas eikä enimmäkseen ulkopuolisten biisintekijöiden materiaalissa oli kovinkaan montaa blues raitaa.

Joplin ja hänen tuottaja valitsivat levylle aika yllättäviä biisejä. Tyttöbändin 1957 levyttämä Maybe, Bees Gees'in 1967 hitti To Love Somebody sekä reilu vuosi aiemmin Lorraine Ellisonin julkaisema Try (Just A Little Bit Harder) ovat kaikki jokseenkin outoja valintoja, vaikka varsinkin jälkimmäisen Janis vie omiin nimiinsä. Levyn vanhin biisi tulee kuitenkin 34 takaa. Musikaalista Jumbo napattu Little Girl Blue. Mahtoiko biisi tulla Janisin mieleen Ella Fitzgeraldin, Sarah Vaughanin vai kenties Judy Garlandin versiosta? Monterey'n festari kesällä 1967 oli Janisin suuri läpimurto. Samalla lavalla oli myös Butterfield Blues Bandin taaksensa jättänyt Mike Bloomfield, jonka Electric Flagin laulajana ollut Nick Gravenites tarjosi tälle levylle kahta biisiään. Pitkällä jatsahtavalla instrumentaali-introlla starttaavan As Good As You've Been To this World ja Woodstockissa säväyttäneen Work Me, Lord, jolla kuullaan myös Bloomfieldin kitarointia.

Koska useat levyn biisit ovat niin leimallisesti Janisin biisejä, unohtuu helpolla se että todellisuudessa levyn biiseistä vain kaksi on Janisin omaa, tai puolitoista sillä hienon bluesin ja oman suosikkibiisini Kozmic Bluesin toiseksi tekijäksi on merkitty tuottaja Mekler. Mike Bloomfieldin upeaa kitarointi sisältämä One Good Man on siis ainoa Janisin täysin oma biisi. Sessioista yli jäänneeseen Bob Dylanin Dear Landlord laulajatar kynäili hiukan muunneltua tekstiä.

I Got Dem Ol' Kozmic Blues Again Mama! julkaistiin vajaa kuukautta Joplinin legendaarisen Woodstock-keikan jälkeen. Sony julkaisi festarin 40-vuoden kunniaksi 2009 Woodstockin keikan ja I Got Dem Ol' Kozmic Blues Again Maman ja ison julisteen boxissa Woodstock Experience. Legendaarisen festarin 50-v juhlan kunniaksi Sony julkaisi keikan vihdoinkin vinyylinä. Pidän suurena yllätyksenä mikäli Sony ei tule julkaisemaan tästä levystä 50-vuotisjuhlapainosta. Tähän mennessä nauhavarastosta on julkaistu ainoastaan mainittu Dear Landlord. Itse olen kuullut demovaiheessa, mutta alkujaan jo 1963 Jorma Kaukosen kanssa demotun Nobodt Knows When You're Down and Out. Ja ehkä Woodstockissa kuultu Raise Yor Hand on sekin äänitetty levyn sessioissa?

Petri Myllylä /21.4.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit