SoundStage (DVD)




Kuulun niihin idiootteihin, jotka jättivät vuonna 2005 Robert Plantin Finlandiatalon keikan väliin. Onneksi Plant ja hänen Strange Sensation -bändi oli kutsuttu amerikkalaiseen musaohjelmaan SoundStageen, joka lähetti keskäkuussa bändiltä 50+ minuuttisen koosteen intiimistä TV-studiokeikasta. Näin me mattimyöhäiset pääsemme hiukan fiilistelemään sitä miltä Plantin bändi tässä vaiheessa kuulosti.

Kuinka ollakkaan yhdeksän biisin mittainen setti sisältää 4 tuoreen Mighty ReArranger raidan lisäksi 5 Zeppelin biisiä. Plant on hienosti virittänyt omat bändinsä kuulostamaan omanlaisiltaan, eikä nytkään ryhdytä tributoimaan legendaa vaan sellaiset tutut biisit kuten Four Sticks ja No Quarter kuulostavat jopa yllättäviltä. Bändin sointi on kalleellaan eksoottisiin sävyihin, jonnekin Afrikan ja Intian suuntaan ollaan kallellaan ja sen tapa soittaa läntistä musaa on omantakeinen jakiehtova.

Tämän hienon keikkavidon nähtyäni harmittelin omaa laiskuuttani. Kuten pikkukuvasta näkyy, keikalla soitettiin enemmän materiaalia kuin mitä löytyy julkaistulta DVD:ltä. Toivetta on siis että joskus koko esitys saataisiin julkaistua, ehkä jopa oikeassa järjestyksessä. Nyt ylijäämämateriaalista DVD:lle on saatu bonuksiksi Jimi Hendrixin hitiksi tekemä Hey Joe, jonka Strange Sensation coveroi 2002 levylle Dreamland. Toinen bonusbiisi on Bob Dylanin 1962 kirjoittama Girl From The North Country. Robert kertoo laulun tulleen hänelle tutuksi 1963 (Dylanin kakkosalbumilta Freewheelin') mutta ei ole varma onko se herra Zimmermanin kirjoittama.

Petri Myllylä

 

Plantin ja Strange Sensation -bändinsä ensimmäisessä live-DVD:ssä on yksi vika. Keikka on liian lyhyt.

Dreamland- ja Mighty Rearranger -levyillä Robert Plant on purkanut uutta luomisvoimaa, jonka löysi Strange Sensation -kokoonpanon kanssa. Tässä bändissä Plant on päässyt sopusointuun Led Zeppelin -menneisyytensä kanssa. Musiikki on luonnollista jatkumoa Zeppelinille, vieden bändin perintöä eteenpäin, mutta samalla viittaillen eri aikoihin ja paikkoihin Zeppelin-musiikin juurilla.

Loppuvuodesta 2005 kuvattu Sound Stage -keikka esittää tehokkaasti Plantin ja bändinsä parhaat puolet. Omat biisit ovat hyviä ja Zeppelin-materiaalia versioidaan tyylillä. Ikä näkyy Robert Plantin kasvoista, mutta karisma on tallella ja hän on yhä yksi rockin parhaita keulakuvia. Ja laulajia. Ääni on toki muuttunut vuosien saatossa, mutta ikäluokassaan mies on parhaiten säilyneitä. Esim. Black Dogin ikimuistoinen kertosäe lähtee yhä entisellä voimalla.

Jimmy Pagen kokoama upea Led Zeppelinin tupla-DVD ja Page & Plantin No Quarter -Unledded ovat järisyttävämpiä katsottavia, mutta oma taikansa on Strange Sensation -bändissäkin.

Yhdeksän biisin tv-yleisölle heitetty keikka on hieno mutta lyhyt. Plantin Suomen keikoilta jää kaipaamaan DVD:lle mm. kappaleita Darkness, Darkness ja Win My Train Fare Home (If I Ever Get Lucky).

Onneksi edes bonusmateriaalina saadaan kaksi live-kappaletta lisää, Morning Dew ja 29 Palms -musiikkivideot sekä kaksi esitystä (29 Palms ja Big Log) Top Of The Pops -ohjelmasta. Vaikka kansi kertoo näiden olevan live-äänityksiä, kyse on playback -esityksistä. Näistä 29 Palms on vuodelta 1993 ja Big Log vuodelta 1983. Robert Plant ei hänkään säästynyt 80-luvun muotivirtauksilta ja Big Log on kamaluudessaan hauskaa katsottavaa. Luojan kiitos, kasarityyli oli ohimenevä vaihe Zeppelin-legendan uralla.

Vaikka DVD on hyvä, se lyhyydessään jättää kompromissijulkaisun ja pienoisen pettymyksen maun. Tältä kokoonpanolta olisi syytä julkaista myös tv-keikkaa kattavampi "oikea" live-keikka.

Sami Ruokangas / MTV3

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit