Tommy




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 97. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Itselläni on ristiriitainen suhde oopperaan taidemuotona. Useamman nähneenä ja kuulleena olen ollut niiden musiikkiin ja esillepanoon hyvinkin vaikuttunut. Oopperan elitistinen ilmapiiri ei kuitenkaan ole minua varten. Tommy on oopperaa niille ihmisille, joiden ei tarvitse pukeutua smokkiin kuunnellakseen hyvää musiikkia. Jossakin vaiheessa nuoruudessani 80-luvulla sain päähäni yhden hätäisen kuuntelun perusteella väittää että Tommy on tekotaiteellista paskaa. Seuraavina vuosikymmeninä kuuntelin levyn satunnaisesti, mutta en päässyt siihen sisään.

Joskus 4-kymppisenä 2010-luvulla sain vihdoinkin liimattua itseni 75 minuutiksi kuuntelutuoliini. Ostin tuolloin SACD/CD, joka sisältää vuosikymmeniä kadoksissa olleen levyn alkuperäisen stereo miksauksen sekä bonuslevyllisen verran demoja ja levyltä ylijääneitä biisejä. Mukana oli myös Pete Townshend levystä tekemä 5.1 miksaus. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olin hämmentynyt. Levyllä on joitakin todella loistavia biisejä kuten Pinball Wizard, We're Not Gonna Take It, I'm Free ja Tommy Can You Hear Me? Silti albumin kokonaisuus ei minusta vastannut sen saamaa mainetta. Vaikka tykkäsin levyn momnikanavaisesta miksauksesta, oikeastaan vasta vinyylipainoksen hankittua aloin päästä levyn sisään. Mahtoiko kaksois-LP:n vaatima kolme levynkääntöä antaa sopivan hengähdyksen tajuta juuri kuullun musiikin loistokkuus?

Tommyn musiikillisella erilaisuudella on taatusti ollut kulttuurillista vaikutusta ja se avasi polkua esimerkiksi Pink Floydin teema-albumeille. Livemusiikin ystävänä kuuntelen Tommyn biisejä mieluiten keikkaäänityksinä. Esimerkiksi Live At Leeds deluxe-CD:n kakkoslevy on itselleni paljon rakkaampi kuin oopperan studioversio.

Tommy on lypsetty jokseenkin loppuun sillä levystä on tarjolla lukemattomia eri versioita. Tosifanille suunniteltu Super Deluxe -laatikko sisältää paksun kirjan ja keräilyjulisteen lisäksi 2013 remasteroidun levyn sekä toisen levyllisen demoja ja änityssessioiden ylijäämää, yhden levyn live-bootlegin. Laatikon neljäs levy on ilahduttavasti myös erikseen ostettava Blu-ray. Siltä löytyy albumista uusi, ja omasta mielestäni aiempaa parempi monikanavamiksaus. 

Petri Myllylä / 03.11.2021


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit