Live At Knebworth (video & audio)




Heinäkuussa 1990 Knebworthissä järjestettiin massiivisen televisioitu hyväntekeväisyyskeikka. Yli 120.000 maksavan katsojan edessä kuvattu iso rocktapahtumasta ei kuitenkaan saatu aikaiseksi kovinkaan kummoista julkaisua. En hankkinut keikasta julkaistua tupla vinyyliä vaikka kaverini luona siihen tuoreeltaan tutustuinkin. Myöhemmin ostin hyllyyni keikan CD:n ja huomasin sen sisältävän muutaman extra biisin. Tämä seikka ei kuitenkaan saanut minua innostumaan tällaiseen sillisalaattiin. Levy lähti muutaman vuoden kuluttua divariin.

Keikan videojulkaisu on huomattavasti audio julkaisua laajempi. Alkuperäistä viiden tunnin lähetystä oli saksittu kolmeen noin tunnin mittaiseen nauhaan. Valitettavasti videojulkaisu kärsi huonosta äänenlaadusta. Onneksi kuitenkin muutama illan esiinytyminen teki siitä kiinnostavan (kerta)katselukokemuksen. Niistä tuonnempana.

Näin kovalla esiintyjälistalla varustetun tuotteen päivittäminen nykyaikaan oli vain ajan kysymys. Alkuperäisellä julkaisulla esiintyjien settejä ripoteltiin eri levyille tai kaseteille. Lisäksi useiden esiintyjien muutenkin lyhyistä festari seteistä julkaisuille oli päätynyt van pieni osa. Lisäksi esimerkiksi Japanin julkaisulla oli biisejä, joita ei ollut mukana muualla videona eikä audiona. Kun levy-yhtiö sai lopulta (USA:ssa 1996 ja muualla 2002) kolmen videokasetin tuotteen tilalle kahden DVD:n paketin, lopputulos oli yhtä surkea kuin edellisellä kerralla. Mitään sen ongelmista ei oltu korjattu. Kuvasuhde oli päätetty pitää alkuperäisenä 4:3, ääni ei edelleenkään ollut kaksinen ja kaiken lisäksi osa videoiden biiseistä uupui tällä uudella julkaisulla. Seuraava päivitys tapahtui 2015 kun reilun kolmen tunnin mittainen video julkaistiin vihdoin yhdellä Blu-ray -levyllä. Kuvakoko säilyi edelleen alkuperäisenä (mikä on minulle OK), mutta vihdoinkin kuva ja ääni nousevat hyvälle tasolle. Vielä kun joku olisi tarkistanut missä järjestyksessä esiintyjät lavalle kapusivat. Nyt auringon laskiessa edellisen esiintyjän aikana seuraava esiintyjä tupsahtaa kuvaruutuun kirkkaalla päivän valolla. Pieni asia, joka todistaa sen että musiikkivideoiden markkinoilla pärjää yhä tekemällä asiat puolivillaisesti. Ajatus saada mukaan aiemmin matkasta tippuneita biisejä kuten Eric Claptonin vieraana olleen Elton Johnin laulamaa Cream-hittiä Sunshine Of Your Love lienee turha.

Tears For Fearsin startatessa päivän (kello 12:30), yleisö ja esiintyjät saivat perienglantilaiseen tapaan vettä niskaansa, mutta saarivaltion asukkaat osaavat tähän varustautua ja siksi esiintyjilläkin on mukana kumisaappaat ja -hatut. Oletan Cliff Ritchardin ja Sadowsin esiintyneen seuraavaksi. Viisi setin biisiä oli mukana videokasetilla ja näistä Living Doll tippui myöhemmin pois. Bändin setistä kolme biisiä on päätynyt Blu-ray'lle. Näistä LP:llä on vain heidän suurin hitti Everybody Wants To Rule The World. CD:llä on lisäksi Badmans World ja kyseisen Blu-ray'n avaa heidän kolmas biisi Change.

Veteraanirokkarit Cliff Richard ja Shadows taisi esiintyä päivän toisena artistina ainakin lavan kosteuden perusteella. Herrojen anti uusimmalla BD-julkaisulla rajottautuu kolmeen biisiin sillä alkuperäisellä videokasetilla no: 1 heiltä oli myös pari standardia Do You Wanna Dance ja Living Doll. Viisi vuotta ennen Knebworthia soitetun Live Aid -jättikonsertin avannut Status Que pääsee tällä kertaa esiintymään hiukan myöhemmin, mutta toki edelleen keskellä tuulista kesäpäivää. Neljän biisin setti päättyy heidän viimeisimpään In The Army Now hittiin.

Joistakin keikalla olleiden ihmisten muisteluista muistan lukeneeni että Eric Claptonin esiintyminen olisi ollut 75-minuuttinen. Miehen bändi on tulikuuma, enkä tarkoita tällä pelkästään bändin viehättäviä taustalaulajia. Kokonaisen keikan julkaisu olisi enemmän kuin odotettu yllätys. Bändin päättäessä keikkaansa, valtaosa sen miehistöstä jää lavalle Claptonin aloitellessa seuraavan esiintyjän Dire Straitsin Solid Rockia. Mark Knopfler soitti muutama vuosi aiemmin Claptonin bändissä joten nyt palvelus maksetaan takaisin. Kahden rumpalin ja perkussionisti Ray Cooperin, kahden kosketinsoittajan ja kolmen kitaristin (joista Phil Palmer soitti muuten hienon soolon Claptonin Before You Accuse Mellä) ja taustalaulajien toimesta iso bändi kuulostaa toki erilaiselta kuin neli- tai viisimihinen Dire, mutta ei huonolta lainkaan.

Dire Straitsin ja Eric Claptonin bändin jäädessä lavalle, Mark Knofler kutsuu hyvin vähäeleisesti lavalle keikan seuraavan esiintyjän. Pyylevä keski-ikäinen mustiin aurinkolaiseihin ja lippikseen pukeutunut heppu kävelee sähköpianon penkille ja näin alkaa Elton Johnin osuus illasta. Miehistö vaihtuu sen verran että Diren basisti John Illsley paikalle tulee Claptonin bändissä pitkään viihtynyt ja lavalla usein hyvin svengaava Nathan East. Claptonin kanssa pitkään soittanut ja samaan aikaan omaa soolouraa tehnyt kosketinsoittaja Greg Phillinganes täydentää 

Koko paketin parhaat palat ovat Jimmy Pagen vierailu Robert Plantin keikalla. Wearing And Tearing sekä Rock And Roll eivät toki kohoa samalle tasolle mitä Led Zeppelin oli ollut 11 vuotta aiemmin samassa paikassa, mutta ovat mielestäni silti yhdessä Pink Floydein esiintymisen kanssa illan parasta antia. Levylle saakka keikasta päätyivät biisit Hurting Kind, Liar's Dance, Tall Cool One sekä mainittu Wearing And Tearing. Valitettavasti Rock And Roll ei ole mukana edes CD versiolla kuten  ei myöskään kesän 2021 Record Store Day'n kesäisen keltaisella vinyyli EP:llä. Mikä menetetty mahdollisuus kasata kaikki 5 julkaistua biisiä samalle levylle!

Jälkimmäisen koko keikka julkaistiin videona ja audiona 2020 ensiksi massiiviselle The Later Years -boxilla ja vuotta myöhemmin omana audio (CD/LP) julkaisuna.

Petri Myllylä / 31.07.2021


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit