Some Time In New York City




John Lennonin Rock 'n' Roll oli yksi kirjaston suosikkilevyni kun tutustuin 1970-luvun loppupuolella pop- ja rock-musiikkiin. Tuskin tiesin että tekijä oli ollut viisi vuotta koti-isänä kun hän vuonna 1980 julkaisi Double Fantasy LP:n. Levy ei kuitenkaan ollut omaan makuuni, mutta toki Lennonin murhasta järkyttyneenä hankin kyseisen levyn.

Kuulin ensimmäisen kerran Some Time In New York City tuplan pian Lennonin murhan jälkeen, ja siitä tuli välittömästi nuoruuteni ehdoton Lennon-inhokkini. Ehkä siksi levy sai olla rauhassa yli 30 vuotta kunnes seuraava kuuntelukerta koitti vuonna 2012.

Abbey Roadin studiojen ammattilaiset remasteroivat kaikki Lennonin uran levyt vuonna 2009. Lainasin 11 levyn Signature boxin muutamaan otteeseen ja marathon kuunnellut lauluntekijän koko uran biisit. Some Time In New York City'n kuuntelu oli joka kerta itselleni pakkopullaa. Tuntuu törkeältä väittää että Yoko Ono pilaa tämän albumin, mutta ainakin kakkoslevyn (Unicefin Lontoon konsertti 15.12.1969 ja Frank Zappan kanssa New Yorkissa 6.6.1971 äänitetyt) livepalat ovat silkkaa murhaa. Niin kamalaa kiljuntaa Lennonin "nuorikko" kurkustaan raakkuu.

Jos Ono häiritsee niin ei John Lennon ole tällä kertaa saanut aikaiseksi mitään todella suurta ja ikihitiksi nousevaa laulua. Ilkeästi sanottuna levy on täynnä keskikertaisuuksia, joita The Beatles sai levyä kohden yhden, joskus kaksi. Levy on äärimmäisen poliittinen ja siksi huonosti aikaa kestänyt julkaisu.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit