Shrine Of New Generation Slaves




Riverside antoi esimakua tästä levystä jo viime joulukuussa Celebrity Touch -nimisen singlen muodossa. Nyt kun koko levy on kauppojen hyllyissä, täytyy todeta, että sinkku ei ihan täysin vastaa sitä mistä kokonaisuus on tehty. Shrine Of New Generation Slaves on kokonaisuutena Riversiden harkituin ja loppuun asti viimeistellyin levy. Se on myös rauhallisin ja helpoimmin progressiivisen rockin nimikkeen alle niputettava. Onhan levy kieltämättä alakuloinen ja surullinenkin, mutta samalla se on kaunis ja koskettava. Metallia ei enää ole mukana oikein edes kunnolla mausteeksi. Sen sijaan yhtye trippailee jopa jatsin pariin. Se on hyvä.

Vaikka selvästi progea onkin, Shrine Of New Generation Slaves koostuu nimenomaan, kuten levyn nimen alkukirjaimet (SONGS) antavat ymmärtää, kappaleista. Tällä kertaa joukossa ei ole yhtään keskinkertaista tai millään tapaan amatöörimäiseen tapaan toteutettua sävellystä. Kaikki toimii. Laulava basisti Mariuz Duda halusi tällä levyllä panostaa laatuun. Se kuuluu. Tuotanto ja levyn äänimaailma ovatkin kerta kaikkiaan kunnossa. Tyylikäs lienee sopiva sana kuvaamaan Riversiden nykyistä olomuotoa. Yhtyeen aiemmille kiekoille pieniä lapsuksia on mukaan mahtunut.

Jos Riverside on onnistunut musiikkinsa kanssa, samaa voi sanoa sanoituksista. Levy käsittelee nykyihmisen ongelmaa olla onnellinen. Ne joilla on töitä, tekevät sitä hampaat irvessä ja kuin pakolla. Ne joilla hommia ei ole, menee vielä huonommin. Niillä joilla on kaikkea, he haluavat luopua siitä, koska niin on nyt oikein tehdä. Kaikenlainen syrjäytyminen on tosiasia. Tietenkin tyytymättömyys omiin oloihin johtaa eittämättä ihmissuhdeongelmiin. Jo edellisellä levyllä Dudan tekstit osuivat hyvin maaliinsa. Nyt tulee kaikin puolin napakymppi.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit