Brief Nocturnes And Dreamless Sleep




Kun pari vuotta sitten kesällä kuulin, että Spock's Beard esiintyy Englannissa High Voltage -festivaalilla yhdessä Neal Morsen kanssa olin innoissani. En kuitenkaan niin että olisin katkaissut lomani maalla ja lentänyt Lontooseen. Reunion jäi valitettavasti kahden biisin mittaiseksi. Tuolla keikalla yhtyeen solistina toimi mm. Enchantin ja Thought Chamberin Ted Leonard. Keikka meni ihan OK, vaikken laulajan esitykseen myöhemmin CD:ltä kuunneltuna aivan tyytyväinen ollutkaan. Leonard oli miksattu jotenkin alas ja hänen äänensä kuulosti heikolta. Sinällään hän oli oikean tyylinen laulaja.

Sitten tuli pommi. Nick D'Virgilio, Spock's Beardin alkuperäinen rumpali ja silloinen nokkamies, oli lähtenyt bändistä. Pelkäsin jo yhtyeen lopettavan, mutta onneksi tänä Facebookin aikana tieto uusista nimityksistä tuli nopeasti. Nickin korvasi rummuttajana kiertuesoittaja Jimmy Keegan ja mikrofoniin tarttui juurikin Leonard. Kun yhtye ilmoitti uudesta levystä, täytyy myöntää, että jännitti aika lailla.

Spock's Beard on siitä jännä yhtye, että se ei juurikaan muutu. Silti sen levyt kuulostavat kaikki erilaisilta. Jokaisella on oma persoonallisuutensa. Kaikki on nytkin muutoksista huolimatta ennallaan. Brief Nocturnes And Dreamless Sleep jatkaa jo yhtyeen edelleisen levyn X:n viitoittamalla perinteisemmällä progressiivisella tyylillä, siis sillä mistä yhtye alun perin tuli tutuksi. Ehkä syy tuohon löytyy kappaleiden tekijätiedoista. Yhtyeen perustajajäsen Neal Morse on ensimmäistä kertaa bändistä lähtönsä jälkeen osallistunut säveltämiseen. Hänen ja veljensä Alanin käsialaa ovat Afterthoughts, joka on ehkä neljäs osa Thoughts-sarjaa, ja Waiting For Me, joka päättää levyn suorastaan majesteettisesti.

Kun levyn ensimmäinen YouTube-trailer ilmestyi, ensimmäisenä huomio kiinnittyi soundeihin. Nyt promoa kuunnellessa täytyy myöntää, tämä levy kuulostaa järkyttävän hyvältä. Toinen huomion arvoinen seikka oli se että mukana on Ted Leonardin alkujaan soololevylleen säveltämä Submerged. Spock's Beard tekee siitä hienon version. Kolmantena huomiona täytyy mainita Leonardin äänen monipuolisuus. Hän käyttää työkaluaan todellakin kappaleiden ja tämän yhtyeen tyylin vaatimalla tavalla. Niissä kohdissa missä pääsolisti kuulostaa ohuehkolta, muut laulavat köörejä. En muista koska Spock's Beardin levyllä laulettiin viimeksi näin paljon. Se ei ole huono piirre progelevylle, varsinkin kun niitä upeita soittokohtia ja sooloja piisaa silti.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit