October




Moniosaaja Jarkko Sarenin sooloura on saavuttanut toisen virstanpylvään. October-niminen levy ilmestyi syksyn päätteeksi, ihan kuin muistuttamaan menneestä ajasta.  En tiedä onko muusikolla ollut mielessään syksyn tummuus kappaleiden soundeja säätäessään, mutta lopputulema on hyvinkin supisuomalainen, apea ja paikka paikoin melkeinpä synkkä. Onneksi se ei sentään ole marraskuu.

Kappaleissa sen sijaan on ilahduttavia pilkahduksia valoisemmista ajoista. Levyn avaava Luck Of A Drunken Man ei valitettavasti kuulu niihin. Kappale alkaa stadionin kokoisella riffillä, mutta hyytyy valitettavasti aika pian juopon elämän tilitykseksi. Ei sitä tuuria kauan piisaa. Vaikka levyn yleistyyli on korostetun rock toisena kuultava One Of A Kind on hauska pop-raita. Kuuleeko kukaan muu siinä mitään tuttua? Sweet Talkerin riffi paljastaa, että Jarkko on kuunnellut Hughes/Thrallia kerran tai pari. Vähän kirkkaammalla laulusuorituksella kappale olisi yksi levyn parhaista. Nyt se ei kamppaile mitaleista. Kivasti funkahtava Between The Rock And A Hard Place sen sijaan on ihan huippupaikassa kiinni. Deep Down sortuu hieman samanlaiseen himmailuun kuin levyn avausbiisi. Pari napsua lisää vauhtia ja hieman vähemmän ahdistusta lauluun, niin homma olisi aivan eri mallilla. Seuraavan kappaleen kohdalla ei käden tarvitse hapuilla Skip-näppäintä. Hieman kireästä lauluosuudesta huolimatta Crying Out Loud on levyn loistavin hetki. Siinä soitetaan entisen Deep Purple -kitaristin riffiä kivasti funk-basson päälle. Kyllä, näin on. Kaunis ja koskettava Heart Of A Child tuo jostain syystä mieleen Jarkon ensimmäisen levyn. Myös sillä oli joku tällä tapaa hauras sävellys jolla soi kaihoisa saksofoni. Mitaleille. Levyn päättävä October's Son on jonkinlainen yhdistelmä akustisella kitaralla esitettyä bluesia ja Black Sabbathin kaltaisten jytäryhmien boogieta.

Vaikka October on rocklevy se on, jos saa sanoa, yllättävän monipuolinen. Jos ei ole turhan ronkeli, sillä jokaiselle vähän jotain. Lauluosuuksista jo artistille mussutinkin, mutta hän väitti, että ne ovat hyvät näin. Ei niistä siis sen enempää. Kuunnelkaa itse. 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit