The White Stripes: White Blood Cells




Tutustuin White Spripes'iin vasta vuosia tämän albumin ilmestymisen jälkeen. Vuonna 2007 julkaistu ja viimeiseksi jäänyt Icky Thump ei kuitenkaan saanut minua kaivamaan syvemmältä ja niinpä tämänkin levyn ensikuuntelu koitti vasta vuosien kuluttua. Voi miksi olen niin hidas! White Blood Cells on nimittäin juuri sellaista kellari-bluesia, josta tykkään todella paljon.

Levy on tehty lähes kokonaan ilman bändin edellisellä levyllä huomiota herättäneitä päällekkäisäänityksiä, ja lähes kokonaan ilman kitarasooloja. Sitä vastoin Jack ja Meg White ilahduttavat railakkaalla otteella, jota Jack onnistuu keventämään paikoin uskomattoman hienoilla leilinuotio-akustisen soitolla. Näistä biiseistä bändin keikkapaikasta kertova Hotel Yorba on levyn oma suosikkini. Bändi julkaisi siitä singlenä myös kyseisessä hotellissa soitetun live-esityksen, jossa Meg laulaa taustaa jopa studioversiota kauniimmin. Ensimmäistä kertaa bändi ei kelpuuta mukaan lainkaan cover-biisejä vaan kaikki albumin 16 biisiä tulee bändiliiderin kädestä. Avausraidan Dead Leaves And The Dirty Ground singlejulkaisun B-puolelta löytyy ei-albumiraita Suzy Lee. Albumi on mahdollisesti bändin paras kokonaisuus. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit