Scratching The Surface




Innostuin bluesiin jo teini-ikäisenä 80-luvun alussa, mutta Groundhogs usean aikalaisbändin tavoin tuli itselleni tutuksi vasta 30 vuotta myöhemmin. The Groundhogs äänitti ensimmäisen promosinglensä jo 1964 ja ehti äänitysstudion myös John Lee Hookerin kanssa ennen kuin lokakuussa 1968 se äänitti ensimmäisen LP:n. Aloitin bändiin tutustumisen heidän toisesta julkaisusta Blues Obituarystä, jonka hankin hyllyyni 2012. Kuuntelin sen perään Scratching The Surfacen kertaalleen tiedostomuodossa, mutta vasta 2015 ostin levystä 2009 prässätyn amerikkalaisen uusintajulkaisu-LP:n.

Vuonna 1968 julkaistiin paljon hyvää bluesia ja useat englantilaisbändit julkaisivat tuolloin esikoislevynsä. Groundhogs ei ehkä yllä tuon loistovuoden kärkikymmenikköön, mutta perinteisen bluesin fanille tätä voi kyllä suositella. Muddy Watersin junnaavasti ja raskaasti soitetun Still A Foolin päättäessä levyn, jää tunne että tahtoo kuulla bändistä lisää.

Englantilainen BGO julkaisi levystä CD:n jonka bonuksina on neljä biisiä useamman artistin kokoelmalta I Asked For Water, She Gave Me... Gasoline. Näistä Oh Dead ja Rock Me Baby on merkitty blueslaulajattaren Jo-Ann Kellyn ja Tony McPheen nimiin ja Gasoline sekä Don't Pass The Hat Around Tonyn sooloksi. EMI:n 2010 Liberty Years boxilta löytyy Still A Foolin single-editointi.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit