Blues Obituary




Innostuin 10-luvulla kaivelemaan hiukan syvemmältä bluesin levyaittaa ja tutustuin muutamassa vuodessa isoon joukkoon bändejä, joista en ollut aiemmin kuullut. Englantilainen Groundhogs kuului näiden joukkoon.

Luin joskus vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenenä artikkelin, joka kertoi bluesrockin merkittävimmistä julkaisuista. Muistini mukaan Blues Obituary mainittiin tässä lehtijutussa. Ainakin levyn kansi oli itselleni hyvässä muistissa kun tammikuussa 2012 pläräsin blueslevyjä eräässä helsinkiläisessä levykaupassa päätyen hankkimaan itselleni albumin uuden vinyylipainoksen. 

Tutustuminen Blues Obituary'iin eteni hitaasti. Neljän vuoden aikana ennätin kuunnella sen vain pariin kolmeen kertaan. Jokainen kuuntelukerta oli kuitenkin miellyttävä ja usein kuuntelin samaan soittoon myös bändin esikoislevyn. Blues Obituary on selvä ilmauksellinen laajentuminen ja levyllä soittava trio hakee selvästi omaa suuntaansa eikä tyydy esikoisen tavoin lämmittelemään omien idoleidensa juttuja. Bändiliideri Tony McPhee hallitsee kitaran soiton, mutta silti hänestä uupuu sellainen virtuoosimaisuus kuin vaikkapa Ten Years Laterin Alvin Leellä. Kitarasankaruuden sijaan Tony ja Groundhogs loistaa biisien ideoissa ja rytmeissä.

Petri Myllylä 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit