People, Hell And Angels




Jimi Hendrix'in perikunta on valinnut sellaisen julkaisustrategian, jossa edesmenneen kitaristin laajaa studioäänitysmateriaalia julkaistaan sekä boxeina että taiteellisina ja/tai teemallisina erillisjulkaisuina. Molemmat julkaistut boxit ovat onnistuneita kokonaisuuksia, jotka lienee suunnattu kitaristin tosifaneille. Samaa ei voi sanoa People, Hell And Angels'ista ja sen kanssa samantyylisestä Valleys Of Neptunesta.

Kiistaton tosiasia on että Jimi julkaisi elämänsä aikana neljällä levyllä kaikki tärkeimmät biisinsä ja taiteellisen näkemyksensä. Lähes yhtä kiistaton tosiasia on se, että miehen kuoltua häneltä kesken jääneelle albumille tarkoitetut biisit julkaistiin 1970-luvun alussa hävyttömän usealle levylle ripoteltuina. Experience Hendrix -yhtiö julkaisi nämä lähes julkaisuvalmiina biisit levyllä First Rays Of The New Rising Sun. Nämä viisi levyä kertovat Jimistä kaiken oleellisen joten mielestäni miehen perintöä vaalivat tahot ovat menneet nyt pahasti metsään tuodessaan markkinoille "uusia", "ennenjulkaisemattomia" biisejä sisältäviä noin 50 minuuttisia albumeja.

Kaupallisena julkaisuna People, Hell And Angels on kiistattoman heikko, epäyhtenäinen ja paikoin myös kamalan puuduttava. Levyn teemana on ollut kerätä levyllinen kuutamokeikkojen äänityksiä, eli sessioita joissa Jimi soittaa ulkopuolisten muusikoiden kanssa. Tällaisten sessioiden kokeellisuus on selvästi kuultavissa, ja valitettavan harvoin näistä saatiin aikaiseksi Voodoo Childin kaltaista mestariteosta. Julkaisusta on ihan suotta tehty tupla (vinyyli). Viisikymmentäkaksi minuuttia musiikkia olisi mahtunut yhdelle levylle, tai vähintäänkin kolmelle levynpuoliskolle. 

Kuunneltuani People, Hell And Angels'in kertaalleen sen ilmestymisaikataulu, siirsin tupla-LP:n hankitaan tasan vuodella sillä tutustuin sen antiin ensiksi aivan toisella tavalla. Olen nimittäin keräillyt Jimin boxien ja muiden erikoisjulkaisujen kymmenet biisit kronoligiselle soittolistalle. Laitoin tämän albumin biisit sinne laajentaen näin useiden 1968-69 sessioiden biisilistaa. Itse olen nauttinut tämänlaisesta tutustumisesta miehen uraan jolloin olen voinnut seurata sekä yksittäisten biisien muokkautumista joskus hyvinkin pitkältä ajalta, tai vastaavasti olen voinut poimia soittolistalleni vaikkapa yksittäisen illan äänitykset.

Toivon että Jimin perikunta lopettaisi People, Hell And Angels'in tyylisten teemalevyjen julkaisun ja keskittyisi livenauhojen ja laajojen boxien julkaisuun. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit