The Lonesome Jubilee




Lonesome Jubilee on itselleni kuin vanha päiväkirja. Aina (eli useasti) sitä kuunnellessani ajatukseni palaavat syksyyn 1987 jolloin olin juuri muuttanut maalta suureen cityyn nimeltä Helsinki. Paikallisradio Radio City soitti biisiä Paper In Fire samaan aikaan kun sisustin ensimmäistä omaa asuntoani. Hetken aikaa Mellencamp soi kaikilla (siis kahdella) radiokanavilla ja albumi menestyi Suomessa erinomaisesti aivan kuin muuallakin maailmassa. Kolmekymmnentäkaksi vuotta myöhemmin ostin mainitun Paper In Fire -maxin ja löysin sen kääntöpuolelta hienon Never Too Oldin sekä pari vuotta aiemmin sinkun kääntöpuolelle kätketyn  Cold Sweatin  

John Mellencamp siirtyi tällä levyllä vielä edeltäjäänsä vahvemmin pois rockista lähemmäksi countryä ja folkia. En ole koskaan ollut viulusoittimien suuri ystävä, mutta tällä levyllä niin Lisa Germanon soittama viulu kuin haitarikin kuuluvat ehdottomasti osana sen viehättävyyteen. Aivan kuin bändin taustalaulajan Crystal Talieferon vahva osuus. 

Jostakin syystä mainitsemani Never Too Old ei ollut mukana 2005 remasteroidulla albumilla. Sitä vastoin todella hienosti masteroidulla painoksella on mukana aiemmin julkaisematon Blues From The Front Porch. Toinen albumilohkaisu Cherry Bomb (maxi-single) sisälsi pari coveria, Shama Lama sekä Ding Dong, joita ei ole muualla julkaistu. Samalta maxilta löytyvä Drifters-cover Under The Boardwalk oli julkaistu ensimmäisen kerran edellisen vuoden ROCK In USA:lla  

Petri Myllylä / 28.5.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit