Big Daddy




Kun Big Daddy keväällä 1989 ilmestyi olin varmasti yksi ensimmäisitä sen hankkineista sillä vajaa pari vuotta aiemmin ilmestynyt The Lonesome Jubilee oli soinut kotonani jos ei päivittäin niin ainakin viikottain. En kuitenkaan enää muista millaisia ajatuksia kolmas omistamani Mellencamp-levy itsessäni tuolloin herätti. Vaikka nykyään kuuntelen sekä CD- että LP-hyllystäni löytyvää Big Daddyä harvemmin kuin Jubileeta ei se tarkoita sen olevan kaksikosta heikompi. Itselleni se ei vain ole niin rakas ja muistoja tuova. 

Big Daddy jatkaa pitkälti edeltäjänsä viitoittamalla tiellä. Sanoitukset keskittyvät amerikkalaisen menestyksen kääntöpuoliin, siihen kun kaikki ei meneekään elämässä kohdalleen. Soundi on jälleen enemmän folk kuin rock. Levyn singlejulkaisut Jacky Brown ja ainakin osaltaan omaelämänkerrallinen Pop Singer lienevät sen tunnetuimmat biisit. Niiden lisäksi omia suosikkejani ovat kakkosraita Martha Say sekä levyn päättänyt Hombres-cover Let It All Hang Out. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit