Free: Free At Last




Free hajosi keväällä 1971 julkaistuaan sitä ennen yllätyshitiksi nousseen singlen My Brother Jaken. Kun vielä levy-yhtiön markkinoille pukkaama Free Live! myi hyvin, oli bändin helppo palata tammikuussa 1972 yhteen. Useasti väitetään, että bändin laulaja Paul Rodgers ja basisti Andy Fraser sopivat riitansa rumpali Simon Kirken toimiessa välitysmiehenä. Sovun tarkoituksena oli saada kitaristi Paul Kossoff pois itsesyytösten synnyttämästä rankasta huumekierteestä. 

Taidan olla kylmä paskiainen, sillä uskon, että bändi palasi yhteen päästäkseen taas menestyksen makuun. Nuoret miehet olivat lopettaneet bändinsä hetken mielijohteesta. Sekä Rodgersin että Fraserin soolobändit olivat ajautuneet vaikeuksiin. Vain Kosoff ja Kirke olivat saaneet aikaiseksi kimppalevyn tulevien Free muusikoiden John "Rabbit" Bundrickin ja Tetsu Yamauchin kanssa. Se julkaistiin kuitenkin vasta Freen uudelleen kasaamisen jälkeen. 

Free At Last on mielestäni bändiltä onnistunut paluu. Se ei silti nouse Fire And Water tai sitä seuraavan Heartbreaker levyjen tasolle. Levy on hidas ja synkkä, tätä levyä on turha soittaa riehakkaissa bileissä. Varaa itsellesi aikaa tähän tutustuaksesi. Muuten on vaarana, että levyn komeus menee sinulta ohi. Omat suosikkini ovat sielukas Magic Ship, levyn menevin kipale Travellin' Man sekä vinyylilevyn kääntöpuolen avaava, bändin kolmanneksi menestynein singlejulkaisu Little Bit Of Love ja sen perään kuultava Guardian Of The Universe.

Island Records julkaisi vuonna 2002 levystä remasteroidun painoksen. Sen tärkeimpänä bonuksena on vuotta myöhemmin Paul Kossoffin soololevyllä julkaistun Molten Goldin alkuperäinen, riisuttu versio nimeltä Burnin' (Molten Gold). CD soi hiukan kireämmin kuin alkuperäinen jenkkivinyylini mutta molemmat puolustavat paikkaansa fanin levykokoelmassa. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit