Coal




Tämä tuli vähän puun takaa. Leprouksen edellinen levy Bilateral on edelleen säännöllisessä soitossa. Totta kai tiesin, että bändi tulee esiintymään kesän Tuska-festareille ja myöhemmin syksyllä omalle keikalleen Nosturiin. Silti en odottanut uutta levyä vielä. Vastahan bändi meni studioon. Yhtye itse kertoo, että se äänitti Coalin isommin miettimättä ja turhan tarkkaan harkitsematta ja näin se saavutti ehkä aidomman kuuloista musiikkia. Ainakin se kuulostaa erinomaisen hienolta. Tuottajapari Heidi Solberg Tveitan ja Vegard Tveitan on todellakin onnistunut puristamaan bändistä irti heidän parasta osaamistaan - hiilestä timantteja.

Jos Bilateral oli hyperaktiivisen yhtyeen levy, joka tarjosi vähän kaikkea kaikille yhden sävellyksen sisällä, Coal on jotenkin rauhoittuneen ryhmän tasapainoisempi teos. Sävellyksissä on enemmän tartuntapintaa ja ne ovat lähempänä normaaleja kappaleita, mutta niissä on silti haasteita piintyneemmillekin progefaneille. Tyyliltään levy on aavistuksen tai pari edeltäjäänsä tummempi. Se ei ole samanlainen ilotulitus kuin Bilateral oli. Einar Solberg laulaa edelleen valtavan laajalla skaalalla. Yhtä lailla kuin levyn musiikkia, tai paloja sieltä, voisi verrata vaikka mihin, Einarinkin soundi tuo mieleen vaikka kuinka monta laulajaa. Ehkä se on hänen äänensä hienoin piirre. Vertailu ei kuitenkaan tee tälle levylle oikeutta. Leprous tekee selvästi omaa ja omanlaistaan juttua. Jos yhtä aikaa energinen ja melankolinen, mielenkiintoinen ja koko ajan yllättävä musiikki yhtään kiinnostaa Coal on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kiekko.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit