Habitual Levitations




Tänä vuonna on ehtinyt ilmestyä jo yllättävän monta erinomaista progelevyä. Los Angelesin progemetallimestarien neljäs levy Habitual Levitations jatkaa siitä mihin kolmisen vuotta sitten ilmestynyt Valley of Smoke jäi. Kappaleilla on edelleen mittaa ja niissä möyritään erittäin matalissa taajuuksissa. Soolon tullen Dave Timnickin kitara kirskuu metallisesti. Lauluosuuksissa on ehkä suurimmat muutokset Intronautin aiempiin levyihin verrattuna. Laulava kitaristi Sacha Dunable on laajentanut ulosantiaan, niin että mukana on nyt myös herkästi laulettuja osuuksia. Tai no, sanotaan, että nyt levyllä ihan oikeasti myös lauletaan. On sitä karjumistakin siellä vielä.

Edellisen levynsä jälkeen Intronaut on kiertänyt Amerikkaa ristiin rastiin eri bändin kanssa. Eniten vaikutusta on ollut varmasti kiertueella Toolin kanssa. Kysykää vaikka rytmiryhmältä Danny Walker – rummut ja Joe Lester- basso. Ai että levyllä on hienoja rumpu- ja bassokuvioita! Tosin sekin on sanottava, että Meshuggahin soundipuolta on varmasti ihasteltu myös. Ja nyt sitten voi nautiskella tämän levyn äänimaailmasta.

Videokappale Milk Leg ei ole huono, mutta ei myöskään välttämättä levyn paras. Siitä tittelistä kamppailee ainakin todella toolimainen Sore Sight For Eyes ja levyn avausraita massiivinen yli kahdeksan minuuttia kellottava Killing Birds With Stones. Pahastutteko jos väitän että tästä levystä riittää kuunneltavaa samalla tavalla kuin Toolin Lateraluksesta? Ja tätä pitää kuunnella. Intronaut ei ole taustamusiikkia. Aika kertoo olinko oikeassa vai väärässä, mutta nyt väitän että tämä levy on lajissaan yksi parhaista ikinä.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit