Made In Japan (DVD & CD)




Kuullessani Whitesnaken julkaisevansa Japanissa Saitamassa 15.10.2011 kuvatun festarikeikan puolitoista vuotta myöhemmin, en jaksanut uutisesta juuri innostua. Olin kuunnellut bändin uuden Forevermore LP:n kotonani vain muutamia kertoja enkä juuri kuunnellut heidän muutakaan tuotantoa. Saatuani Blu-ray'n käteeni odotukseni sen sisällöstä painuivat nollaan. Italialainen Frontier ei ollut laittanut levylle HD-ääniraitaa, joka on yksi syy hankkia videokeikka sinilevynä. Ensimmäisen katselukerran jälkeen unohdin epäluuloni sillä keikka oli viihdyttävä, laadukas ja mukaansa tempaava. Sen videoleikkaus on vanhakantainen, eli juuri sopiva 60-luvulla syntyneille. 

Olen odottanut kolmekymmentä vuotta Whitesnaken 1983 keikkavideon laajennettu painosta, jossa olisi mukana Cozy Powell'in rumpu- ja Micky Moodyn kitarasoolot. Made In Japan taitaa sisältää koko keikan, valitettavasti. Yksi syy että olen 2004 jälkeen jättänyt bändin keikat väliin on näissä "täytepaloissa", jotka antavat David Coverdalelle pienen hengähdystauon. Ymmärrän kyllä hänen sitä tarvitsevan, mutta olisiko parempi soittaa kaksi settiä puolen tunnin tauolla?

Petri Myllylä

 

“Somebody help me, I’m feeling low” kuuluu Best Yearsin ensimmäinen säkeistö. David Coverdale parkaisee tuon niin karhealla äänellä, että avut ovatkin tarpeen. Onneksi Whitesnaken nykyisessä kokoonpanossa lauluvoimaa riittää. Kaikki, jopa rumpali Brian Tichy, osallistuvat laulantaan. Loppujen lopuksi sillä ei ole niin väliä kuka live-tilanteessa on eniten äänessä. Tälläkin keikalla maailmankuulu Whitesnake Choir laulaa niin kovaa, että bändillä on täysi työ tulla kuulluksi.

Kun Whitesnake julkaisi Forevermore-levyn vuonna 2011, David Coverdale ilmoitti, että bändi on niin hyvä, että kiertueelta julkaistaan DVD. Bändillä kävi tsägä, sillä japanilainen tv-yhtiö kuvaa Loud Park — festivaalin konsertit. Alkuperäinen idea oli julkaista jonkinlainen konserttikokoelma. Nyt siltä editoimisen vaivalta säästyttiin. Kaikki voittivat. Ja näin väitän. Jopa fanit. Edelliseen Live... In The Still Of The Night — DVD:hen verrattuna tämä televisiota varten kuvattu keikka on leikkaukseltaan kikkailematon. Kuvakulmia on kuitenkin runsaasti ja kameratyö on hyvää. Made in Japanin seuraaminen on helpompaa kuin poukkoilevan vuonna 2004 esitetyn konsertin.

En tiedä tiesikö bändi etukäteen, että esitys päätyisi kaupalliseksi tuotteeksi. Joka tapauksessa esiintyminen on, niin kuin kiertueen muillakin keikoilla, esimerkiksi Helsingissä, valtavan energistä. Tämä lienee kaikkien aikojen riehakkain WS-kokoonpano. Kitaristit Doug Aldrich ja Reb Beach ovat soittaneet yhdessä jo niin kauan, että heidän yhteistyönsä on saumatonta. Samaa voi sanoa Tichyn ja Michael Devinin rytmiryhmästä. Kosketinsoittaja Brian Ruedyn osa ei ole varsinkaan DVD:llä häävi, mutta yleissoundia hän rikastuttaa upeasti. Kiipparit kuuluvat Whitesnaken soundiin, vaikka bändi erittäin kitaravetoinen nykyään onkin.

Niin se soundi. Tämä yhtye on raskas. Se suorastaan runnoo läpi setin alkupuolen kappaleet. Best Years, Give Me All Your Love Tonight ja varsinkin Love Ain’t No Stranger kuulostavat aiempaa hitaammilta ja kuten jo todettu, raskaimmilta, kuin alkuperäiset levyversionsa.  Is This Love ei jostain syystä toimi. Yleisö tosin tykkää siitä. Sitten tulee kohokohta - Forevermoren avausraita Steal Your Heart Away ja nimikappale esitettyinä melkein putkeen. Varsinkin jälkimmäinen saa live-tilanteesta paljon lisää virtaa. Kitarasooloille uhrataan 6 ja puoli minuuttia. Skippiä käyttämällä pääsee videokappaleeseen Love Will Set You Free. Sekin kuulostaa vallan hyvältä. Uusi skipin paikka, ainakin levyä kuunnellessa. Tichy on näyttävä rumpali ja soolonsa on monipuolinen, mutta ei sitä montaa kertaa välitä katsella. Varsinkin kun se kestää 7 minuuttia. Muu bändi palaa lavalle esittämään vielä Fool For Your Lovingin, joka vetäistään vähän hosuen, Here I Go Againin, joka soi upeasti. Illan päättää todella vahva versio Still Of The Nightistä.

Made in Japan on lyhyt. Raitoja on vain 12 ja minuutteja 73. Niistä sooloihin uhrataan melkein 14. Silti olen sitä mieltä, että tämä on hankkimisen arvoinen CD/DVD(Blu-Ray) paketti. Varsinkin, jos onnistuu saamaan rajoitetun version, jossa toisella CD:llä on soundcheckissä äänitettyjä akustisia versioita kappaleista. Jos konsertin alussa Coverdalen tunnelmat olivat vähän maissa, keikan lopussa kuulijalla on varmasti hymy suunpielissään. Whitesnake on edelleen paras lajissaan.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit