It Takes A Lot Of Balls




Ennen tätä levyä Pat Travers julkaisi levyllisen covereita. Vuoden 2004 Sweden Rockissa mies kertoi säveltäneensä muutaman uuden kappaleen. En silloin tohtinut odottaa häneltä uutta levyä pian. Traversin edellinen levy oli nimeltään Power Trio. Aika vähän tiesi Pat nimetessään tuota levyä, sillä tällä kiekolla hänen bändinsä on oikea voima-trio. Rumpuja kolmikossa soittaa mm. Vanilla Fudgesta ja Ozzy Osbournen bändistä tuttu Carmine Appice. Todella voimakkaaksi tämän kokoonpanon tekee basisti T.M. Stevens, tuttu mies esimerkiksi Steve Vain Sex & Religion levyltä. Hän on bassotaituri ties minkä armosta. Totuudessa tähän kohtaan pitää mainita, että suurimman osan bassoraidoista soitti mm. Whitesnaken riveissä esiintynyt Uriah Duffy. Bändi on siis kelvollinen. Entä itse levy?

It Takes A Lot Of Balls ei parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla tunnu tarjoavan oikein mitään. Alkuperäistä arviota kirjoittaessani ajattelin, että ehkä tämä levy kasvaa ajan kanssa. Nyt monta vuotta myöhemmin voin sanoa, että ei kasva. Levyn blues ei ole oikein kunnolla blues ja rock-puolikaan ei oikein lähde. Laulaminen on jaettu Patin ja Carminen kesken. Molempien äänet soveltuvat tähän materiaaliin ihan kelvollisesti. Mitään kunnon laulajaa nämä melkoisen hömpät tarinat eivät toisaalta kaipaakaan. Lähes kuka vaan sopisi tarinankertojan tehtävään.

Travers soittaa blues-rockiaan kuten aina ennenkin - paikka paikoin todella häikäisevästi  - eikä Appicen tömistelyssäkään mitään erottuvaa vikaa ole. Itse asiassa Carminen fillit osuvat tällä kertaa yhtä hienosti kuin miehen partaveitsi hänen viiksiinsä. Tarkkaa jälkeä. Ideoiltaan hieman sekava levy jäisi helposti kuuntelematta loppuun ilman Stevensin panosta. Hänen bassokuvionsa erottuvat edukseen ja ylipäänsä hänen riehakas meininkinsä pelastavat levyllä sen mitä pelastettavissa on. Ihme kyllä T.M:n laulama Gotta Have Ya on levyn heikoin kappale.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit