Boogie With Canned Heat




Joudun myöntämään nuoruuden ennakkoluuloni estäneen tutustumista 60-luvun kalifornialaiseen musa-skeneen. Vielä 2013 itselläni on kuuntelematta iso joukko hippiaikakauden 1966-1969 keskeisistä levyistä. Canned Heatin osuus 2009 julkaistulla kuuden CD:n Woodstock-boxilla herätti lopulta kiinnostukseni sitä kohtaa. Pian sen jälkeen hankin Boogie With Canned Heatin. Kolme vuotta myöhemmin julkaistu yhteistyölevy Hooker 'n' Heat lisäsi tietouttani bändistä sillä John Lee Hookerin kanssa tehty levy kuuluu harvoihin todella onnistuneisiin isä ja pojat levyihin.

Boogie With Canned Heat on ilmestyessään ollut uuden sukupolven blues-levyn, joka samaan aikaan onnistui olemaan todella nykyaikainen että vanhoillisen perinteinen. Albumin kanssa samoihin aikoihin chicagolainen Chess-yhtiö suostutteli vanhoja tähtiään Muddy Waters'ia ja Howlin' Wolfia studioon nuoren polven muusikoiden kanssa. Canned Heat taisi olla yksi levypomojen inspiraation lähde saada vanha bluesartisti kuulostamaan 60-luvun nuorison uuden idolin Jimi Hendrix'in tyyliseltä. Avausraita Evil Woman starttaa ehkä bändin uran parhaimman levynpuoliskon. 

Canned Heatin soolokitaristi Henry Vestine ei noussut koskaan supertähdeksi, mutta hänen merkitys tällä levyllä on yhtä tärkeä kuin bändin liiderin Alan Wilsonin (joka kuoli seuraavan vuoden syksyllä 27-vuotiaana). Vestine oli kuitenkin niin pahasti pihalla huumeiden kanssa että hän sai bändistä kenkää pari päivää ennen Woodstockin keikkaa. 

Albumista julkaistiin 2012 deluxe edition, johon lisättiin levyn ensimmäisessä Chicagon sessioissa syntynyt varhaisversio sen hitistä On The Road Again sekä viisi coveria, jotka jäivät aikanaan käyttämättä bändin omien sävellyksien osoittauduttua niin vahvoiksi. Itse pärjään hyvin divarista hankkimani alkuperäisen vinyylipainoksen kanssa. Sen kannet ovat nähneet paljon elämää ja huoletonta varastointi, mutta 46 (2014j vuotta vanha vinyyli soi kauniisti. Levyn kanteen on muuten maalattu rumpali Frank Cook vaikka menetti ennen albumin äänityksiä paikkansa meksikolaiselle Adolfo de la Parralle. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit