Innerevolution




Olen elämäni aikana hankkinut taatusti satoja levyjä luettuani niitä hehkuttavia arvosteluita. Ehkä tämä on johtanut siihen että harrastuksekseni kirjoitan näitä tuherruksiani mitä kummallisemmista artisteista. Jos luet tämän arvostelut, etkä tunne Philip Saycen musiikkia, toivon että tutustut siihen. Voit yllättyä kuten minä sillä Innerevolutionin suhteen olen lukemani positiivisen arvion kanssa täysin samaa mieltä.

Philip Sayce on ehdottoman taitava kitaristi. Seikka joka lienee selvä useiden isojen nimien bändissä soittaneesta muusikosta. Rockaavaa bluesia soittava Sayce on myös laadukkaita biisejä tekevä muusikko. Toisin kuin esimerkiksi Joe Bonamassa, Sayce keskittyy levyttämään omaa materiaalia vaikka keikkatilanteessa soittaakin useampia covereita.

Hollantilainen Provogue otti Saycen talliinsa 2009 ja julkaisi neljä vuotta aiemmin Kanadassa julkaistun Peace Machinen. Tästä alkoi Englannissa syntyneen, mutta Torontossa varttuneen Philipin nousu Euroopassa. Innerevolutionin bonus-DVD sisältää pienen palan miehen ensimmäisestä Euroopan keikasta, jolla hän onnistuu lämppärinä viemään päähuomion Rockpalast-illan pääesiintyjältä Black Stone Cherryltä.

Innerevolution on erinomaisen onnistunut kokoelman rokkaavia biisejä. Niissä on riittävästi koukkuja myös paljon musiikkia kuunteleville, ehkä jopa kriittisille kuulijoille. Jimi Hendrixin, Stevie Ray Vaughanin ja muiden kuolleiden kitarasankareiden viittaa on usein työnnetty myös Saycen harteille, mutta hän ei ole mikään pelin muuttaja vaan yksi osa bluespohjaisen rockin jatkumoa. Studiotyöskentelyn lisäksi kitaristi on loistava lavaesiintyjä. 

Ostin levyn itselleni syksyllä 2013 jolloin kuuntelin lähes pelkästään bluesia. Vasta tammikuussa 2014 hankkimani Humble Pien neljän keikan Complete Fillmore paketin kuunneltuani palasin Innerevolutioniin. Vaikka musiikillisesti Philip on kaukana soulin, hard rockin ja bluesin yhdistäjänä tunnetun Pien kanssa, Peter Framptonin kitarointi ei liene Saycelle tuntematon saaga rockin historiaa. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit