Can Do




Pat Travers on jännä tapaus. Kanadalainen kitaristilupaus muutti 70-luvulla Lontooseen, kasasi bändin ja alkoi menestymään. Suitsutusta ja kehuja tuli suunnasta ja toisesta. Iso läpimurto jäi kuitenkin erinomaisista levyistä huolimatta tekemättä. Pikku hiljaa Travers huomasi olevansa levy-yhtiölle valtavasti velkaa. Isot rundit maksoivat isoja rahoja. Bändi hajosi pala kerrallaan. Pat oli pian yksin. Mies löysi lohdun bluesin soittamisesta. Sitä hän esitti, kun miehen jokunen vuosi sitten näin keikalla. Jotenkin liehutukan paras virta oli kateissa. Edes kimppalevyt rumpalilegenda Carmine Appicen kanssa eivät ole nostaneet Traversin osakkeita. Onneksi on Frontiers! Levy-yhtiö kysyi Patilta suoraan: Pystytkö tekemään sellaista musiikkia kuin 70-luvun lopussa?" Pat sai riittävästi aikaa ja resursseja levyn tekemiseen ja vastaus on kyllä, Can Do!

Vanhasta sakista on mukana rumpali Sandy Gennaro. Toista kitaraa soittaa Kirk McKim ja bassoa Rodney O'Quinn. Yhtye on nimetty Pat Travers Bandiksi. Sen sointi on muutaman pykälän raskaampi kuin sen legendaarisen ryhmän jossa soittivat mm. Tommy Aldridge ja Pat Thrall. Vaan onpa levyn tuotantokin tanakampi kuin noiden ns. klassikoiden. Vanhasta meiningistä on tallessa musiikin monipuolisuus. Ihan puhdasta reggaeta ei tällä kertaa kuulla, vaikka Keep Calm & Carry On siihen suuntaa flirttaileekin. Kokonaan blues ei levyltä ole poissa, on sitä aika paljon mukana, ja slide-kitaraa kuullaan yllättävän paljon. Toisaalta kun kappale kaipaa kepeämpää tulkintaa, sellainenkin onnistuu. Siitä on hyvänä esimerkkinä Here Comes The Rain Again -laina.  Traversilla ei ole ikinä ollut estoja kokeilla erilaisia juttuja. Yllättävän hyvin hän on kokeiluissaan onnistunut. Niin nytkin, Can Do.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit