From The Hills Below the City




On vaikea uskoa, että From The Hills Below the City on Houndmouthin ensimmäinen levy, sen verran varmoin ottein bändi tekee epävarman oloista musiikkiaan. Musiikkityyli on jonkinlainen americana, eli siinä on yhdistettynä kaikki mitä Yhdysvalloista on tullut sitten 60-luvun. Laitetaan Bob Dylan tai Neil Young esittämään 22 Pistepirkon kappaleita ollaan aika lähellä sitä miltä Houndmouth kuulostaa. Soundi on hyvin pelkistetty ja aito. Silti jopa kahden minuutin kappaleista tulee melkoisen eeppisen kuuloisia. Bändi osaa paisutella, kun siihen on tarvetta. Aina ei ole pakko. Vähemmän on valtavasti. Tämä on vaivatonta musiikkia.

Samaa voi sanoa yhtyeen tarinoista. Ne kertovat onnesta ja epäonnesta. Kaikesta mitä tuolla pölyisillä preerioilla ja hikisissä saluunoissa voi tapahtua. Levyn alussa lähdetään reissuun ja puolen välin paikkeilla ollaan jo tietty kotimatkalla. Sen jälkeen käydään vielä vaikka missä. Reissua tehdään kaikessa rauhassa. Hosuminen ei ole tämän ryhmän juttu. Kiireettömyys ja keinuttavat melodiat ovat Houndmouthin vahvuus. Lopussa saavutaan Palmyraan ja kaikki on erityisen hienosti.

Yhtyeen kaikki jäsenet, Matt Myers - kitara, Katie Toupin – koskettimet, Zak Appleby – basso ja Shane Cody – rummut, laulavat ja se tuo soundiin erinomaisen lisät. Kaikilla on hyvät, persoonalliset äänet joten tarinat värittyvät varsin kirjaviksi ja köörit kuulostavat erityisen isoilta. Yhtye osaa todellakin käyttää lauluvoimaansa edukseen. Kun kiertueraportit rapakon takaa kertovat vain hyvää, tämä bändi olisi todellakin hieno päästä näkemään elävänä, vaikka sitten jossain paikallisessa juottolassa.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit