Love Me Mama




Kuuntelin teininä 80-luvun alussa jonkin verran bluesia ja kuin jonkinlaisen blues-innostuksen reunionin 2010-luvun alussa. Palasin kuuntelemaan genren 1950-luvun "kuninkaiden" kuten BB King, Muddy Waters ja Howlin' Wolfin musiikkia. Pian kuitenkin siirryin kuuntelemaan seuraavan vuosikymmenen vaikuttajia kuten Albert Collinsia, Freddie ja Albert Kingiä sekä Buddy Guy'ta ja Junior Wellsia.

Törmäsin Luther Allisoniin ensimmäisen kerran kiinnostuttuani Eric Claptonin vierailusta Otis Rushin DVD:llä. Vanhan idolinsa Rushin kanssa taidokkaasti esiintynyt Allison sai kiinnostukseni heräämään. Ruksitin kirjaston laajasta Allisonin soolotuotannosta nipun levyjä ja pian lähdin hankkimaan omaan levyhyllyyni hänen tuotantoa.

Love Me Mama on poikkeuksellisen laadukas esikoisalbumi, jota ennen Luther oli julkaissut vain kaksi biisiä Delmarkin kokoelmalevyllä Sweet Home Chicago. Love Me Maman ensikuuntelun jälkeen oli pakko laittaa se soimaan uudestaan. Vaikka Luther vaihtoi pian Motown Recordsin artistiksi, ja heidän julkaisemat levyt ovat kitaristin uran huippuja, ei Love Me Mamaa kannatta jättää missään tapauksessa huomiotta. Se on täynnä bluesin klassikoita ja toimii sellaisenaan myös genreen tutustumisena.

Vinyylilevyn lisäksi hyllyssäni on Delmarkin 1996 julkaisema CD. Siinä on pari sessioista yli jäänyttä biisiä sekä toiset versiot biiseistä You Done Lost Your Good Thing ja Little Red Rooster. Valitettavasti mukaan ei ole laitettu mainitun levy-yhtiökokoelman biisejä My Luck Don't Ever Change ja Gotta Move On Up. 

Petri Myllylä /29.3.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit