Love Me Mama




Koin 2011 jonkinlaisen blues-innostuksen ja sen seurauksena siirryin kuuntelemaan sellaisten genren 1950-luvun "kuninkaiden" kuten BB King, Muddy Waters ja Howlin' Wolfin musiikkia. Pian siirryin kuuntelemaan bluesin seuraavan vuosikymmenen vaikuttajia kuten Albert Collinsia, Freddie ja Albert Kingiä sekä Buddy Guy'ta ja Junior Wellsia. Luther Allisoniin törmäsin ensimmäisen kerran kiinnostuttuani Eric Claptonin vierailusta Otis Rushin DVD:llä. Vanhan idolinsa Rushin kanssa taidokkaasti esiintynyt Allison sai kiinnostukseni heräämään. Ruksitin kirjaston laajasta Allisonin soolotuotanttosta nipun levyjä ja pian lähdin hankkimaan omaan levyhyllyyni hänen tuotantoa.

Love Me Mama on poikkeuksellisen laadukas esikoisalbumi, jota ennen Luther oli julkaissut vain kaksi biisiä Delmarkin kokoelmalevyllä Sweet Home Chicago. Love Me Maman ensikuuntelun jälkeen oli pakko laittaa se soimaan uudestaan. Vaikka Luther vaihtoi pian Motown Recordsin artistiksi, ja heidän julkaisemat levyt ovat kitaristin uran huippuja, ei Love Me Mamaa kannatta jättää missään tapauksessa huomiotta. Se on täynnä bluesin klassikoita ja toimii sellaisenaan myös genreen tutustumisena.

Vinyylilevyn lisäksi hyllyssäni on Delmarkin 1996 julkaisema CD. Siinä on pari sessioista yli jäänyttä biisiä sekä toiset versiot biiseistä You Done Lost Your Good Thing ja Little Red Rooster. Valitettavasti mukaan ei ole laitettu mainitun levy-yhtiökokoelman biisejä My Luck Don't Ever Change ja Gotta Move On Up. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit