Sammy Hagar & Friends




Mies, ääni ja slide-kitara, niillä lähdetään liikkeelle Sammy Hagarin uusimmalla soololevyllä. Musiikin tyylin on nyt juureva blues. Toisena kuultava Not Going Downkin on tanakan kompin päälle rakennettu blues. Oliko siinä hieman Montrose-henkeä? Gospelilla kuorrutetuksi bluesiksi on sovitettu myös Depeche Mode -laina Persona Jesus. Father Sun on haitareineen ja mandoliineineen värikäs esitys. Sammy esittää sen poikansa Aaron Hagarin kanssa. Riehakas videobiisi Knockdown Dragout on kirjoitettu niille Hagar-diggareille jotka eivät voi ajaa 55:ttä. Sammyn kanssa äänessä on Kid Rock. Muutenkin levyn idea on se että Sammy on kasannut jokaiselle kappaleelle hieman erilaisen yhtyeen. Tarkoituksena on juhlistaa miehen 40 vuotta rockin parissa. Mukana on sekä Sammyn kirjoittamia kappaleita että muutamia hyvin valittuja covereita, kuten kivasti toimiva Bob Segerin säveltämä Ramblin’ Gamblin’. Biisi olisi ollut kotonaan jo Sammyn edellisellä soololla.

Seuraavaksi Sammy tunnustaa, kaikkien jo hyvin tietämän, addiktionsa automobiileihin. Jalka ojennetaan, talla astutaan pohjaan ja luu laitetaan ikkunasta pihalle Bad On Fords and Chevroletsissa. Toby Keithin kanssa laulettu Jimmy Buffettin kirjoittama Margaritaville on letkeää kantria. Tarkemmin kun muistelee, Hagar on moistakin tehnyt jo joskus aiemmin. Sikäli tämä levy ei tarjoile mitään uutta.

All We Need Is An Island on silkkaa Havaiji-meininkiä. Sammy ja Nancy Wilsonin äänet soivat kyllä hienosti yhteen, mutta eipä kappaleesta juuri muuta kerrottavaa ole. No ehkä Ukulele tuo paikoin mieleen Led Zeppelinin. Levyn päättää studiossa livenä esitetty Steve Nix -laina Going Down. Sille on kasattu levyn rankin soittojaryhmä. Kitarassa on Neal Schon, bassossa Michael Anthony ja rummuissa Chad Smith. Sinänsä melko tylsään kappaleeseen on saatu hyvin uutta virtaa. Kokonaisuutta sekään ei silti pelasta, mutta jättää edes hymyn kuulijan huulille. Sammy Hagar & Friendsiä oli varmasti kiva tehdä, mutta valitettavasti tuo hauska ei välity kuulijalle saakka. Sammy on hauskempi ja värikkäämpi kuin tämä levy. Tämä ei ole legendan koko totuus. Ihmekös tuo, levyllä ei tehdä minkäänlaisia viittauksia Van Halenin suuntaa ja ainakin minulle se oli se yhtye, joka teki Hagarista sen tähden, joka hän nykyään yhä on.

Tero Honkasalo 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit