Sensory Overdrive




Ollessani yläasteella luokkani tytöt innostuivat uudesta bändistä nimeltä Hanoi Rocks. Itseäni vanhemmat kaverini pitivät kyseistä bändiä täysin pellelaumana joten en koskaan hankkinut yhtäkään menestykseen kohonneen suomibändin levyä. Näin bändin yhden ainoan kerran 2003 Ankkarockissa joten siteeni Michael Monroeen olivat olemattomat kun ostin tämän albumin keväällä 2011.

Sensory Overdrive löi minut ällikällä heti ensikuuntelussa. En ole toipunut siitä vieläkään vaikka aikaa siitä on kulunut tätä kirjoittaessa kulunut jo kaksi ja puoli vuotta. Monroe lataa bändinsä kanssa niin täysillä alusta loppuun että heikompaa se jo pyörryttää. Räkäinen rock luiskahtaa vähän väliä niin lähelle punkia kuin se 5-kymppiä lähestyvältä rokkarilta vain voi olla mahdollista. Tuottaja Jack Douglas (Aerosmith, John Lennon ym.) pitää tuotannon tukevasti kasassa ja äänimaailma on riittävän rosoinen säilyttääkseen katu-uskottavuuden. Biiseistä sinkkuna julkaistu 78 on ehdoton suosikkini. Myös Apple piti siitä sillä se valittiin Jenkkien iTunesin vuoden rock-kappaleeksi.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit