Defend Yourself




Muistan Sebadoh-nimen jostain 80- ja 90-lukujen taitteesta, ajalta jolloin kuuntelin Dinosaur Jr:n levyjä. Bändissä soitti Sabadohin nokkamies Lou Barlow. 1988 ilmestynyt Bug taisi olla viimeinen jolla hän bassotteli ja lauloi. Tämän yhtyeen historiikin tunkeminen yhteen arvosteluun olisi kaikille liian iso homma, minulle kirjoittaa -  kaikkine sivujuonineen - ja teille lukea, joten antaa nyt olla. Mainitaan kuitenkin sen verran, että edellinen levy tältä ryhmältä, tai siis silloin kokoonpano oli eri, ilmestyi vuonna 1999. Lou Barlow ja kitaristi Jason Loewenstein olivat mukana jo 14 vuotta sitten, rumpali Bob D'Amico on uusi tulokas.

Sebadoh julkaisi ensimmäiset juttunsa kasetteina. Sama tee se itse -meininki jatkuu. Yhtye on tehnyt Defend Yourselfin itse. Ulkopuolisija apuja ei ole tarvittu. Ehkä juuri siksi levy kuulostaa niin raikkaalta ja toisaalta ajattomalta. Vaikka kyseessä on vain hyvin pelkistetysti soittava trio ei soundimaailma ole millään tapaa köyhä.

Sebadoh soittaa sitä indie-musaa mistä vaikkapa REM tuli tunnetuksi, kuuluisaksi ja sikarikkaaksi. Tarinoita kerrotaan hieman kantrimaiseen tyyliin. Musiikki rullaa suorien bassolinjojen ja simppelien komppien viemänä suorastaan typerän helposti eteenpäin. Kitara vastaa koristelusta. Naama vääntyy väkisin hymyyn. Eihän näin hyväntuulista bändiä olekaan. Näin iloinen musiikki alkaa melkein ärsyttämään. Onneksi levyn lopussa on pari vakavampaa kappaletta. Mutta vakavasti ottaen, hittiä tällä levyllä ei valitettavasti ole. Pearl Jamin esittämänä Defend Yourselfin päättävä Separate sellainen kyllä olisi.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit