The Blues Project: Live At The Cafe Au Go Go




Bob Dylanin sessioissa urkuja soittanut kitaristin Al Kooper liityttyä Blues Projectiin syksyllä 1965, se sai nopeasti levytyssopimuksen. Kovassa lavamaineessa ollut bändi äänitti marraskuun 24-27. päivinä Cafe Au Go Go keikkojaan. Nuoret juutalaismuusikot esiintyivät kovassa seurassa sillä illan aikana lavalle kipusivat myös Muddy Waters, John Lee Hooker ja Otis Spann.

Laulaja Tommy Flanders'in lähdettyä bändistä, bändi ja levy-yhtiö päättivät äänittää lisää keikkoja jotta viisikoksi supistuneen bändin laulajat Al Kooper, ja sen molempia kitaristit Danny Kalb ja Steve Katz tulisivat paremmin esille. Tammikuussa 1966 tehdyt äänitykset suoritettiin samaisessa klubissa, mutta ajankohta oli keskellä päivää. Alkuperäinen LP lienee jaettu niin että sen a-puoli tulee tammikuun äänityksistä sillä kääntöpuolen viidestä biisistä neljällä laulaa Tonmy Flanders. Vuonna 1997 julkaistulla The Blues Project Anthologyllä (ja 2004 CD:llä) on lisäksi neljä aiemmin julkaisematonta Flanders esitystä marraskuun keikoilta. 

Live At Cafe Au Go Go saavutti ilmestyttyään välittömästi amerikkalaisessa valkoisessa nuorisossa underground mainetta. Vuonna 1966 edellisen vuosikymmenen mustat blues-muusikot soittivat vielä lähes ainoastaan värilliselle väestölle, mutta Blues Project yhdessä hieman aiemmin aloittaneen Paul Butterfield Blues Bandin sekä muutama sanfranciscolaisbändi menestyessään auttoivat valkoista väestöä tutustumaan coveroimiensa biisien alkuperäisesittäjiin. Blues Projectin muusikot eivät jakaneet keskenään varauksetonta blues-innostusta mikä erottaa sen useista muista aikakauden valkoisista blues-bändeistä. Bändin livesoitanta pohjautuu kuitenkin vahvasti bluesiin, ja tämä albumi esittelee erinomaisesti hiukan eri tavalla soitettuna, kuin uudessa paketissa amerikkalaisen mustan väestön musiikkia. Syy siihen, että Blues Project ei jättänyt suurempaa jälkeä populaarimusiikin historiaan ei liity sen soittajien osaamiseen vaan omien hittien puutteeseen. Varsinkin Live At The Café Au Go Go'n bonuksilla laajennettu versio tarjoilee 15 biisin mittaisen lyhyen oppimäärän bluesin historiaa. 

Alkuperäinen 1966 Cafe Au Go Go vinyyli on useiden keräilijöiden himoitsema ja siksi kallis. Itse olen tyytyväinen seuraavan vuoden uusintajulkaisuun, josta maksoin siitäkin hulppeat 25 euroa berliiniläiselle divarille.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit