Alter Bridge: Fortress




Ymmärrän Alter Bridgen saamaa kritiikkiä. Bändi ei ole luonut uutta musiikigenreä, kukaan sen jäsen ei ole oman instrumenttinsa ylistetyin taitaja eikä se ole onnistunut luomaan yhtään maailmanlaajuista hittibiisiä. Mutta vielä enemmän ymmärrän niitä satoja musiikkialan kriitikoita, jotka ovat kirjoittaneet tämän albumin olevan aivan pirun hyvä. Se nimittäin on sitä. 

Oma musiikkikuunteluni painottuu 60-, 70- ja 80-luvuilla tehtyihin levyihin. Vaikka toki kuuntelen myös uudempaa musiikkia. Alter Bridge on yhdessä The Answerin ja Black Stone Cherryn kanssa itselleni yksi läheisimmistä 2000-luvun bändeistä. Fortress voi olla bändin tähänastisen uran huippuhetki, mutta itse taidan edelleen pitää heidän edellistä, synkkää ja tummasävyistä III-levyään ohittamattomana. Toisin kuin III Fortress ei ole niin raskas vaan siinä on edeltäjäänsä enemmän melodioita ja välillä bändi vaikuttaa jopa pehmenetyneen.

Alter Bridge eroaa samoihin aikoihin myös neljännen albumin julkaisseesta The Answerista siinä, että sen jokainen levy eroaa selvästi edeltäjästään. Tämä ei saa kuitenkaan olla itseisarvo, enkä usko sen sitä myöskään olevan. Fortress on myös kasvanut jokaisella noin kymmenestä kuuntelukerrasta ja ehkä vuoden, kahden kuluttua olen niiden joukossa, jotka jp nyt ovat lyömässä sen kylkeen klassikko-leimaa. 

Amerikkalaiset saavat ostaa levyn Best Buy -myymälöistä yhdelle bonusbiisillä laajennettuna. Muu maailma saa tyytyä 62 minuuttisen 12 kappaleen versioon. Classic Rock -lehti nosti albumin 2013 suosikkiensa listalla sijalle kahdeksan. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit