Desolation Rose




Tämäpä tuli pian. The Flower Kingsin viime vuonna ilmestynyt Banks of Eden – levy on ollut edelleen ahkerassa soitossa. Vaan ei sovi valittaa, eikä ole syytäkään. Heti ensimmäisellä kuuntelukerralla on selvää, että Roine Stolt ja kumppanit ovat säilyttäneet edellistä levyä edeltäneeltä tauolta saadun terävyytensä. Ei puhuta kaikkien aikojen parhaasta levystä vielä, kuinka hyväksi Desolation Rose ajan myötä muovautuu, sen selviää myöhemmin. Pieni klassikko tämä on jo nyt.

Lehdistötiedote mainostaa, että bändi on äänittänyt levyn käyttäen vintage-soittimia ja -vahvistimia. Tallennukseen on käytetty oikein vanhanaikaista nauhaa. Muinaisilla peleillähän The Flower Kings on aina operoinut. Ainakin soundi on ollut lähes aina sellainen. Muutamat yrityksen kuulostaa nykyaikaiselta ovat epäonnistuneet järjestään. Nyt ollaan perinteisen progen äärellä ja sehän tältä ryhmältä sujuu. Levy on äänitetty hyvin pitkälti livenä. Se kuuluu. Varsinkin rummut ovat erittäinkin eläväiset. Saksalainen Felix Lehrmann on oikea energiapakkaus. Hyvä lisä muuten ruotsalaiselle kokoonpanolle.

Musiikki levyllä on ehkä jopa poikkeuksellisen monipuolista. Yhtye kuulostaa itseltään, mutta onpa käytössä ollut taas uusiakin sävyjä. Kepeiden ja tavallaan perinteisten sinfonisten osioiden vastapainona levyllä kuullaan raskainta The Flower Kingsiä ikinä. Kuunnelkaapa kiusoitteleva White Tuxedos. Siinähän on oikein groove! Jos ovat kappaleet värikkäitä, samaa ei voi sanoa kaikista teksteistä. Ne käsittelevät nykymaailman ongelmia, ihmisten pelkoja ja huolia varsin suoraan. Nokkeliksi sanoitukset tekee se, että niiden kertoja on enkeli, joka ei itse voi vaikuttaa maailman menoon. Ollapa itsekin vain moinen tarkkailija.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit