Genesis Revisited: Live At Hammersmith




Genesis-kitaristi Steve Hackett tuntuu olevan suositumpi kuin koskaan. Ensi vuonna Suomessakin esiintyvä taituri julkaisee levyjä tasaisen tiheästi ja ne ovat järjestään toisiaan parempia. Kuinka hieno onkaan seuraava studiolevy? Tällä kertaa on kuitenkin tarjolla konserttikokemus. Ja minkälainen? Prog-lehden lukijat äänestivät Steve Hackettin Genesis Revisited: Live At Hammersmith – konsertin tämän vuoden progetapahtumaksi. Eipä asiantuntijoiden kanssa parane lähteä kinaamaan, eikä ole syytäkään. Vaikea on kuvitella, että tästä enää Genesis-keikka paranisi. Ei edes alkuperäisten jäsenten esittämänä. Nad Sylvan, joka esittää Peter Gabrielin roolin, on erittäin vakuuttava. Hänen äänensä menee niin täydestä, että sillä huijaisi Gabrielia itseäänkin.

Levyllä vierailevat soittajat ovat jo Genesis Revisited – studiolevyltä tuttuja. Nik Kershaw ja John Wetton laulavat erinomaisesti.  Amanda Lehman, Marillionin Steve Rothery ja nykyisin King Crimsonissa soittava Jakko Jaksyzk hoitavat kitarasoolonsa niin tyylikkäästi, ettei kenelläkään liene nokan koputtamista. Hackett itse on kertonut olleensa koko keikan ajan huolissaan mahdollisista virheistä. Jos niitä konsertin aikana sattui, ne on korjattu hyvin huomaamattomiksi.

Konsertin avaa Watcher of the Skies, toisena kuullaan The Chamber of 32 Doors ja siitä mennään sujuvasti aina mahtavaan Dancing with the Moonlit Knightiin. Tässä vaiheessa satunnainen fani on jo täysin myyty. Kappalevalinnat ovat loistavia, eikä esityksen taso laske missään vaiheessa. Huikea suoritus yhtyeeltä, johon kuuluvat Hackettin lisäksi Roger King – koskettimet, Nad Sylvan – laulu, Gary O’Toole – rummut, Lee Pomeroy – basso ja Rob Townsend – saksofoni ja muut puhaltimet.

Soundit Live At Hammersmithilla ovat liveksi jopa hieman liian hyvät, mutta kestääpä se sitten ehkä vähän paremmin kuuntelua. Kestoa varsinaisella konsertti DVD:llä on hieman yli 2 tuntia ja 40 minuuttia, joten eväitä kannattaa varata runsaasti. Konsertti on saatu mahtumaan kolmelle CD:lle niin että viimeiselle on jäänyt enää pari encorea. Ehkä tuosta kolmannesta levystä olisi saanut hieman käyttäjäystävällisemmän, jos sille olisi laittanut kappaleen tai pari kakkoskiekolta. Varsinkin kun sen päättää melkein puolituntinen Supper’s Ready.  Konsertin toiseksi viimeisenä kuultava Firth of Fifth on kyllä hieno, mutta keikan päättävä Los Endos ei aivan räjäytä tajuntaa.

Tero Honkasalo  


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit