No More Hell To Pay




Stryper ei ole aikaillut. Second Coming –kokoelma on vielä lähes uunituore, kun jo uutta lättyä pukkaa. Bändi itse on sitä mieltä että uusi levy on jatkoa To Hell With The Devilin aloittamalle polulle. Jos sellaista väittävät, uskottavahan se on. Se on totta, että No More Hell To Pay on raskas levy. Jos on myös kovin melodinen ja sävellyksiltään värikkäämpi kuin mustakeltainen.

Stryperin, niin kuin ehkä kaikkien avoimesti uskonnollisten yhtyeiden kohdalla, teksteihin tulee kiinnittäneeksi ehkä turhankin suurta huomiota. Onneksi Michael Sweetin sanoitukset eivät tällä kertaa ole aivan pelkkää Jeesuksesta rallattelua. Yhtye käsittelee erilaisia ongelmia yllättävän maanläheisesti ja maallisesti. Jotkut kielikuvat ovat aavistuksen kuluneita, mutta niinhän se on toisaalta Ison kirjan tekstikin. Kaiken kaikkiaan kirjallinen puoli jättää positiivisen vaikutelman.

Samaa pitää sanoa musiikista. Stryper on erinomaisen hyvä ryhmä kirjoittamaan kulkevia heviralleja, melodisilla sooloilla ja tarttuvilla koukuilla. Tässäkin tusinassa on noita enemmän kuin puolet. Alta riman meneviä suorituksia ei ole oikeastaan ollenkaan. Muutamat riffit muistuttavat jostain, mutta eiköhän ne olekin kaikki jo soitettu. Ainakin hyvät. Suosikkini ovat nimibiisi ja Marching Into Battle. Myös levyn päättävä nopeahko Renewed on energinen pläjäys. Kyllä tämä on jumalattomallekin hyvä.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit