Live...Gathered To Their Masses (DVD/CD)




Kun Black Sabbath tuli Suomeen kesällä 1998 ilman rumpali Bill Wardia, jätin Provinssirockin keikan väliin. Niinpä näin ensimmäisen kerran alkuperäisen Black Sabbathin Helsingissä 12.12.1999. Se on yhä, 16 vuotta myöhemmin oma ehdoton BS-kohokohta. Nelikon seuraavaa kohtaamista 5.7.2005 en jaksa muistella. Kun bändi saapui Suomeen marraskuussa 2013, jätin jälleen keikan väliin sillä en jaksanut uskoa että taas kolmimiehiseksi supistunut bändi olisi ikääntyessään parantunut. 

Vaikka en halunnut nähdä uuden 13-albumin kiertuekeikkaa, olin jo aikaisessa vaiheessa ennakkotilannut itselleni puoli vuotta aiemmin kuvatun Live...Gathered In Their Masses Blu-ray'n. Pari vuotta myöhemmin vaihdoin sen deluxe-painokseen, jolla on mukana kolme bonusbiisiä, haastatteluita ja lyhyt dokkari kiertue-elämästä. Boxissa on pari turhaa DVD:tä, jotka toistavat Blu-rayn materiaalin sekä lyhyt CD, joka koostuu kahden Rod Laver -areena parhaista paloista. Lisäksi mukana on erilaista rekvisiittaa kuten keikkalippu, settilista, julista ja pari plektraa. Kuvatut keikat tulevat 29.4 ja 1.5.2013 illoilta 

Alkunauhan lähdettyä käyntiin, ja bändin tullessa lavalle, Live...Gathered In Their Masses sai ihokarvani nousemaan pystyyn. Paljon keikkavideoita katsovana tämä on niin harvinaista että asian mainitseminen kertonee lukijalle omista fiiliksistäni. Parasta tässä on se, että keikka onnistui pitämään itseni kiinnostuneena vaikka sen suvantovaiheet olisivat voineet hyvinkin viedä mielenkiinnon. Erityisesti uusien biisien suhteen keikka on lievä pettymys, erityisesti Methademic kuulostaa puuduttavalta. Mutta tuskin kukaan tätä keikkaa ostaa neljän uuden biisin takia vaan niiden vanhojen tuttujen biisien johdosta. Setissä on kaikki ne bändin ehdottomasti suurimmat 70-luvun hitit, mutta toki paljon bändin klassikkomateriaalia jää myös seuraavalle (kai sellainen 2015/6 ilmestyy) reunion-livelle. 

Miltä kolmannen reunion-kiertueen bändi sitten näyttää ja kuulostaa? Ozzyn bändistä tullut rumpali Tony Clufetos soittaa niin eri tyylillä kuin Bill Ward, että hänen soiton kuunteleminen vaatii myös omaa totuttelua, aivan kuten aikoinaan Vinnie Appicen tai Cozy Powell'in. Ozzy on ollut jo pitkään lavalla huvittava menninkäinen, jonka livesoundi on yleensä huono. Tällä keikalla hänen show ilmiselvästi hyväntahtoisesti huvittaa Tony Iommia ja kyllä minäkin häntä sympatiseeraan. Alkoholisti- ja narkkarivuodet ovat tuhonneet aivot ja sen mukana esimerkiksi osan koordinaatiosta. 64-vuotias laulaja on kuitenkin skarpannut sen verran hyvin ettei häntä katsoessa joudu tuntemaan myötähäpeää kuten kesän 2005 keikalla. Geezer Butler on oma itsensä ja hänen vähäeleinen show jättää huomion soittoon. Tony Iommin sai syöpädiagnoosin tammikuussa 2012 ja joutui perumaan osallistumisensa (kolmea konserttia lukuunottamatta) 2012 kiertueelle. Hän joutui kokemaan sairautensa raskaat hoidot, joten on pienoinen ihme että reunion-kiertue saatiin lopulta toteutettua. Liekö sairaus syynä, mutta Iommi ei ole samanlaisessa soittovireessä kuin nähtyäni hänet kesällä 2009 Heaven And Hellin Helsingin keikalla. 

Pienistä puutteistaan huolimatta Live...Gathered In Their Masses on ehdoton hankinta Sabbath-faneille. Ensimmäisen kerran tarjolla on keskeytymätön koko keikan (olkoonkin koostettu kahdesta keikasta). Lisäksi setissä on uusia biisejä onnistuneelta 13-albumilta. Kuvanlaadusta ei ole mitään valitettavaa ja pakkaamaton HD-ääni on kerrassaan loistava. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit