Naked




King's X voi olla määrittelemättömällä levytystauolla, mutta onneksi sen basisti on pysynyt aktiivisena. Itse asiassa vastikään fanien kustantamasta leikkauksesta toipuneelta muusikolta tulee tänä vuonna useampikin mielenkiintoinen levy. Pinnick itse selittää julkaisujen ja projektien määrää sillä että hän haluaa maksaa faneilleen takaisin reilut 25 000 taalaa maksaneen operaationsa ja toisaalta sillä että muutto Los Angelesiin mahdollisti yhteistyön eri muusikoiden kanssa. Useimmat Dugin projekteista vaikuttavat olevan King's X:n tapaan trioja, mutta Naked on puhtaasti soololevy. Dug soittaa ja laulaa sillä kaiken itse.

Naked kuulostaa ihan solistilta itseltään. Basso jyöryy tuttuun tapaan. Rummut ovat käsittääkseni kaikki koneen tekoa, muttei se menoa haittaa. Iloisin yllätys on tutustua dUgiin kitaristina. Hän kertoo säveltäneensä kaikki kappaleensa kitaralla aina vuodesta 1972 asti. Kyllä, tällä iättömällä musikantilla on ikää kunnioitettavat 63 vuotta. Soolot ovat levyllä yllättävän kekseliäitä. Levyn tuoreutta ihmetellessä helposti unohtuu, että tämä on  laskutavasta riippuen dUgin kolmas tai neljäs omalla nimellä julkaistu kiekko.

Kappaleet ovat sitä samaa kuin King's X:n levyillä. Niissä on hieno groove. Kauniit melodiat tai vaihtoehtoisesti rytmikkäät hokemat. Genre on milloin blues, milloin funk, paikka paikoin metalli, aina se on jollain tapaa tarttuva. Sanoitukset tuntuvat olevan, jos mahdollista, vielä King's X:nkin tekstejä omakohtaisempia ja rehellisempiä. Pinnick laulaa kuin aina ennenkin. Harvalla solistilla on äänessään yhtä paljon tunnetta. Miehen Motown-tausta kuuluu hienoina kööreinä. Valtavaa määrää levyjä hän ei soolourallaan ole myynyt, mutta se ei tarkoita sitä etteikö näihin teoksiin kannattaisi tutustua. Tästä sopii aloittaa!

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit