The Dream Calls For Blood




The Dream Calls For Blood on toinen perättäinen levy samalta Death Angel – kokoonpanolta. Bändi on saanut siis pidettyä, erittäin kiivaasta työskentelytahdista huolimatta, rivinsä kasassa. Paketti on muutenkin ennallaan, kansitaiteilijaa ja kuva-aihetta myöten. Muutaman vuoden takainen Relentless Retribution lupaili kaikkien aikojen thrash metal – levyä. Nyt ei ole lähdetty korjaamaan toimivaa. Ehkä ei ole ollut syytäkään. Vai kuinka?

Left for Dead alkaa perinteiseen Bay Area – tyyliin lyhyellä akustisella introlla. Niitä on levyllä muutama keventämässä tai luomassa tunnelmaa. Sitten bändi käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Mark Oseguedan ulosanti on ennallaan. Hän äänensä on helposti yksi genren parhaista ja tunnistettavimmista. Kertosäe on myös San Franciscon lahdelta tuttua yhteishuutoa. Son of the Morning kuulostaa isolta ja raskaalta, tuoden hetkeksi mieleen Death Angelin isoveljen Exoduksen. Vaikka The Dream Calls For Blood on nopea levy, sillä on hitaita ja raskaita kohtia. Kuka jaksaisikaan pelkkää täyttä paahtoa? Kappaleet eivät taaskaan ole minkään normikaavan mukaan tehtyjä. Bändin tyylikin on siis entisensä.

Ehkä aivan tarttuvimmat koukut ovat kuitenkin kadoksissa. Muutaman kuuntelukerran perusteella The Dream Calls For Blood ei nimittäin aivan yllä edeltäjänsä tasolle. Sellaisia heti mieleen jääviä kappaleita kuten River of Rapture tai Claws In So Deep ei nyt ole mukana. Pikemminkin muistiin jäävät Rob Cavestanyn lukuisat soolot. Ja kuka sooloja muistelee? Territorial Instinct – Bloodlust on kyllä komea lopetus tälle sinällään hyvälle levylle. Ehkä odotukset olivat turhan korkealla tai sitten tämä levy vaatii enemmän kuuntelua. Ei tämä pitkästyttämään ole käynyt ja sehän on hyvä merkki.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit