Iron Maiden




Lapsuuden kaverini vauhkosi minulle 80-luvun alussa, ennen Iron Maidenin lopullista läpimurtoa tämän levyn hienoudesta. Kaverin innokkuudesta huolimatta minulta kesti yli neljännesvuosisata tutustua levyyn. Tein sen lopulta vuonna 2008. Lievää häpeää omasta käytöksestäni potien joudun myöntämään että kaverini oli oikeassa.

Innostuin Iron Maidenin musiikista vuonna 1982, jolloin Bruce Dickinson korvasi tällä ja bändin kakkoslevyllä laulaneen Paul DiAnnon. Ensimmäisen kokoonpanon tuotokset eivät tuolloin herättäneet itsessäni kiinnostusta sillä niin mahtava oli uuden laulajan vetovoima.

Iron Maiden ilmestyi huhutikuussa 1980 samana päivänä kuin toinen brittihevin merkkiteos Judas Priestin British Steel. Parin viikon sisään ilmestyivät myös Black Sabbathin Heaven And Hell, Scorpionsin Animal Magnetism sekä Van Halenin Woman And Children First. Huippulevyjen julkaisuruuhkasta huolimatta Iron Maiden LP löysi omat ostajansa ja ankaran keikkailun tuloksena se kohosi lopulta brittilistan neloseksi. Iron Maidenin kivenkova soundi ja tiukka tuotanto korostivat yhtyeen keikkaosaamista, ja laulaja Paul Di'Annon raspikurkku sopi täydellisesti basisti Steve Harrisin synkkien sanoitusten esittämiseen. Kitarat olivat kautta linjan hillittyjä mutta sielukkaita ja jo tässä vaiheessa riffit olivat usein monipolvisia. 

Levyn avausraita Prowler sekä Running Free, Phantom Of The Opera ja nimiraita Iron Maiden ovat niin hienoja biisejä, että jo yksistään ne nostavat tämän levyn yhdeksi raskaan rockin parhaista esikoista. Kun vuodesta 1998 lähtien CD:lle on lisäksi laitettu alkujaan vain kuukautta albumin jälkeen julkaistu Sanctuary-sinkku (biisi löytyy levyn US painoksesta) niin tuomio on selvä: Osta! Itselläni oli levystä EMI:n 2012 julkaisema hieno kuva-LP, joka pohjautuu alkuperäiseen kahdeksan biisin UK-painokseen. Sen soundi ei kuitenkaan pärjää mustalle vinyylille. Sellaisen ostoon tuli hyvä mahdollisuus 2014 kun bändin kahdeksan ensimmäistä LP:tä uusintajulkaistiin.

Jostakin syystä bändin kolmas vuoden 1980 sinkkujulkaisu Women In Uniform ei ole liitetty koskaan esikoislevyn bonukseksi. Biisi oli kuitenkin mukana joissakin Killers-levyn vinyyliprässäyksissä, ja 1995 CD:n bonuslevyllä. Samoin kahden ensimmäisen sinkun b-puolet Burning Ambition ja Invasion voisivat hyvinkin olla mukana levyn mahdollisella deluxe editionilla.

Bändi äänitti 3.4.1980 Lontoon Marquee Clubin keikkansa ja Drifter ja Montrose-cover I Got The Fire julkaistiin Sanctuaryn kakkospuolella. Samassa paikassa 4.7. äänitetty Phantom of The Opera laitettiin Woman In The Uniform -sinkulle ja Japanissa julkaistulle Live!!+One EP:lle yhdessä Sanctuary ja Drifterin kanssa. Näiltä klubikeikoilta olisi hieno saada oma arkistojulkaisu.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit