Live In Chicago




Festarijuontaja esittelee samana päivänä Pariisista Chicagoon lentäneen Luther Allisonin sanoin "mies voi lähteä Chicagosta, mutta Chicago ei lähde miehestä". Osuvasti sanottu sillä kitaristi on keikan ensihetkistä lähtien tulikuumassa soittokunnossa välittämättä jet lagista ja muista vaivoista. 

Chicagon festariesiintyminen keskittyy esittelemään Allisonin kahden tuoreen Alligator-levyn materiaalia. Edellisen vuoden Soul Fixin'iltä kuullaan sen amerikkalainen ja eurooppalainen nimikappale ja keväällä julkaistulta Blue Streakiltä soitetaan Cherry Red Wine, Big City ja Move From The Hood. Allisonin taustalla kuullaan James Sohlberg Bandiä sekä kaksimiehistä Memphis Horns -torvisektiota. 

Neljän coverin joukosta Lightin' Hopkinsin 1961 levyttämä Give Me Back That Wig oli itselleni miellyttävä uusi tuttavuus. Varsinaisen setin päättää hienolla tavalla klassikko It Hurts Me Too. Luther hallitsee taidokkaasti myös slidekitaroinnin, joten hän onnistuu herättämään henkiin Elmore James'in version Tampa Redin biisistä. Encoren ajaksi Allison saa lavalle vieraita, vanhan tukijansa ja soittokaverinsa Otis Rushin (joka oli juuri täyttänyt 60) ja toisen Chicago-bluesin hienon kitaristin, Lutherin kanssa samaa 1939 ikäluokkaa olevanEddie C. Campbellin. Kolmen kitaristin herkullinen kymmenminuuttinen rakentuu BB-medley ympärille. Rushin vain kaksi vuotta BB:n ensijulkaisua myöhemmin 1969 coveroima Gambler's Blues oli itseltäni mennyt kokonaan ohi vaikka olenkin Kunkun Blues Is King CD:n joskus kuunnellut. Toinen BB-biisi on miehen ehkä toiseksi tunnetuin hitti Sweet Little Angel, jonka Allison laulaa lähes imitointia muistuttavalla tavalla. 

Tupla-CD julkaistiin vasta Allisonin kuoleman jälkeen, mutta hyvä että edes silloin sillä sen molemmat levyt tarjoaa reilusti vastinetta rahoille.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit