Rich Man




Vuonna 1987 ei varmasti ollut helppo olla Chicago-bluesin soittaja. Musiikkimaailma oli muuttunut studiotekniikan digitalisoitumisen ja uusien musiikkigenrejen myötä. Digisoundi työntyi jokaiseen musagenreen. Se tapa miten vanhan polven soittajat kiinnitettiin nykyhetkeen ei aina osunut yhteen artistin oman musiikki-ilmaisun kanssa. Näin voi myös todeta Rich Man -albumista. Sähkörummut, paikoin todella ärsyttävät syntikat ja päällekäyvät puhallinsoittimet eivät ole tasapainossa Luther Allisonin soittotyylin kanssa. 

Olen yrittänyt kuunnella tämän levyn biisejä unohtaen aina väliin törähtelevät syntikat ja muut 80-luvun villitykset. Tuolloin albumilta löytyy pari kiinnostavaa raitaa. B-puolen avaava Freedom ei ole Jimi Hendrix -cover vaan Lutherin ja hänen bändijäsenien tekemä äänekäs blues. Toinen kiinnostava kappale on päätösraita Cry. 

Levyhyllyssäni oleva alkuperäinen saksalainen (äänitetty Scorpions-tuottajan Dirks studiolla) vinyylijulkaisu sisälsi kahdeksan biisiä, mutta sekä 1987 että 1996 CD-julkaistut sisältävät Mistake-nimisen kappaleen. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit