At Folsom Prison




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 88. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

En muista enää mikä sai minut aikanaan ostamaan itselleni tämän levyn 1999 julkaistun remasteroidun painoksen. Voi olla että tein hankinnan siitä kirjoitetun arvostelun innoittamana. Joka tapauksessa ihastuin välittömästi alkuperäistä levyä kolmella kappaleella pidennettyyn julkaisuun. Ihmettelen yhä miksi en ollut löytänyt Johnny Cashin musiikkia aiemmin.

Joulukuussa 1955 ilmestynyt Folsom Prison Blues oli Cashin toinen Sun-yhtiön julkaisema single. Se perustui miehen sotilasurallaan Saksassa näkemään leffaan Inside The Walls Of Folsom Prison. Vankilan kovasta kurista ja sen lieveilmiöistä kertonut leffa vaikutti Cashin käsitykseen vankilaelämästä. Karuista laulunaiheistaan ja useista putkareissuista huolimatta laulaja ei henkilökohtaisesti kokenut vankilan ilmapiiriä, paitsi siellä jo 50-luvulla esiintyneenä vieraana. Joka tapauksessa At Folsom Prisonin suuruus johtuu Cashin mutkattomasta ja jätkämäisestä olemuksesta, joka taatusti puhutti hänen yleisöään. Cash vitsailee vartijoille ja sympatiseeraa vankeja tavalla joka kuulostaa vaaralliselta ja aidolta.

Alkuperäinen LP kasattiin kahdesta 13.1.1968 soitetusta keikasta. Näistä aamulla 9.40 alkanut keikka osoittautui keskipäivän keikkaa intensiivisemmäksi sillä 1999 CD:n yhdeksästätoista raidasta vain Give My Love To Rose ja I Got Stripes tulevat iltapäivän esityksestä. Ja tämäkin varmasti vain sen takia ettei niitä esitetty aamukeikalla. Settiä ei rakennettu Cashin hittien ympärille vaan enemmänkin vankilateemalle. Mukaan otettiin uusia kappaleita kuten I'm Here To Get My Baby Out Of Jail ja Folsomin vangin Glen Sherleyn kirjoittama Graystone Chapel.

Sony julkaisi 2008 kolmen levyn At Folsom Prisonel (Legacy Edition). Se sisältää molemmat esiintymiset kokonaisuudessaan eli mukana on myös Cashin toisen kitaristin Carl Perkins'in Matchbox, Blue Shoes Suede Shoes sekä taustalauluyhtye The Statler Brothers ja June Carnerin (kahden kk kuluttua Mrs. Cash) esitykset. Kuunneltuani molemmat keikat kertaalleen päätin pitäytyä yhden levyn versiossa. Cashin toinen keikka jää selvästi julkaistusta ja sen setistä vain June Carterin kanssa esitetty Long-Legged Guitar Pickin' Man ei ole mukana yhden levyn versiolla.

Paketissa mukana oleva DVD on itseltäni näkemättä. Itse keikkaa ei kuvattu (toisin kuin seuraavaa vankila esiintymistä) vaan DVD koostuu haastatteluista.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit