Salisbury




Kosketinsoittaja Ken Hensley liittyi Uriah Heepiin kesken heidän esikoilevyn nauhoitusten joulukuussa 1969 eikä näin ehtinyt säveltää sille materiaalia. Salisbury on käytännössä ensimmäinen viisimiehisen bändin yhteinen luomus, jota Hensley tosin heti dominoi. Levyn kuudesta raidasta hän on tehnyt yksin neljä ja loput kaksi yhdessä muiden kanssa. Hänen tekemät Lady In Black ja kuusitoistaminuuttinen Salisbury ovat levyn kohokohdat yhdessä jylhän avausraidan Bird Of Prey'n kanssa. Biisin alkuperäinen versio ehdittiin julkaista Amerikassa vuoden 1970 lopussa osana bändin esikoislevyä.

Marraskuussa 1970 äänitetty Salisbury jäi bändin kolmannen rumpalin Keith Bakerin ainoaksi bändissä, sillä hän ei ollut enää bändissä sen startatessa joulupäivänä vuoden kolmatta Saksan kiertuettaan sillä sinne matkanneesta Ian Clarkista oli tullut bändin neljäs rumpali. Vaikka helmikuussa 1971 julkaistu Salisbury on selvästi kiinnostavampi kuin edeltäjänsä, se on bändin seuraaviin albumeihin verrattuna vielä raakile. Kriitikon on helppo väittää sen olevan musiikillisesti suunnaton. Amerikkalainen versio eroaa jälleen kerran eurooppalaisesta julkaisuista sekä kannen että sisällön suhteen. Koska Bird Of Prey oli julkaistu ensimmäisellä Amerikan levyllä, sen tilalla kuullaan Euroopassa julkaistun Lady In Black -singlen kääntöpuoli Simon The Bullet Freak. Luotihullu-Simo starttaa Jenkki-levyn kakkospuolen ja sillä paikalla muualla ollut High Priestess avaa levyn. Biisi toimii ihan hyvin avausraitana, mutta Bird Of Preyn puuttuminen tekee amerikkalaisversiosta jotenkin vähemmän atraktiivisemman. 

Omistin Salisbury LP:n muutaman vuoden ajan nuoruudessani 80-luvulla, mutta oikeastaan vasta 1996 remasteroidun CD:n hankinta tutustutti minut siihen kunnolla. Viisitoista vuotta myöhemmin ostin siitä avattavilla kansilla olleen 70-luvun vinyyliprässäyksen, ja pääsin jälleen tutustumaan levyn alkuperäiseen äänimaailmaan. Rätisevän levyn tilalle vaihdoin 2013 julkaistun laadukkaan uusintaprässäyksen. 

Petri Myllylä

 

Uriah Heepin toisella levyllä yhtyeen tyyli on tullut selvemmäksi. David Byron laulaa korkealta ja stemmalaulu toimii komeasti. Albumin tunnetuin kappale on Lady In Black, mutta mainitsemisen arvoisia ovat myös avausraita Bird Of Prey sekä orkesterin kanssa äänitetty 16-minuuttinen nimikappale.

Yhtyeen voimakolmikko Mick Box, David Byron ja Ken Hensley olivat tehneet hyviä kappaleita, mutta parempia albumikokonaisuuksia oli tulossa.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit