Thunder in the Distance




Place Vendôme on aukio Pariisissa, Ranskassa. Ups, väärä Wiki-sivu. No leikki leikkinä. Mietin mistä yhtyeen nimi on peräisin. Tai no, yhtye on ehkä hieman turhan vahva sana tästä ryhmästä puhuttaessa. Frontiersin pomo Serafino Perugino oli joskus 2000-luvun alkupuolella huolissaan entisen Helloween-solisti Michael Kisken tekemisistä. Mies oli musahommissa mukana, mutta teki silkkaa poppia. Place Vendome rakennettiin Kisken erinomaisen ja tunnistettavan äänen ympärille. Tarkoituksena oli saada mies tekemään taas heviä.

 

Kappaleita tälle kolmanteen levyynsä ehtineelle projektille kirjoittaa vaihtuva joukko hard rockiin erikoistuneita säveltäjiä. Tällä kertaa italialaisen Alessandro Del Vecchion panos on ollut melko suuri. Levyn 13 raidasta kuusi on hänen käsialaansa. Muista apukynistä pitää mainita Frontiersin luottomies Magnus Karlsson, kotoinen Timo Tolkki, toinen varma, monessa mukana oleva Tommy Denander. Monesta tekijästä huolimatta suuria eroja kappaleiden tyylien välillä ei ole.

 

Thunder in the Distance on melko kepeää, jopa popahtavaa, hard rockia. Se ei todellakaan ole suunnattu raskaimmasta pääntakomisesta pitäville. Tämä on pehmoiseen makuun. Kappaleet ovat perin Euroviisukelpoisia. Varsinkin Tolkin kirjoittama Lost in Paradise pitää sisällään kaikki noista laulukarkeloista tutut jutut. Valitettavasti pateettista tekstiä myöten. Yhtään vähemmän imelä ei ole It Can't Rain Forever. Alen väsäämät Hold Your Love ja Never Too Late piristävät levyn puoliväliä, viimeiseksi jätetty nimikappale on levyn paras. Talk To Me on ajateltu videon arvoiseksi.

 

Tuotannosta ja bassottelusta vastaava Dennis Ward on tehnyt tasaista jälkeä. Rosoa ja säröä ei löydy oikein mistään. Melkein koko ajan käytetään samoja soundeja. Kaikki kuuluu kivasti ja on hyvässä tasapainossa. Kovin hengetön tämä levy silti tai juuri siksi on. Riski ei kuulu tämän projektin sanavarastoon. Ei tästä vanha kurpitsapää oikein jaksa innostua.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit